Riitan persoonallinen Rottapyörä: Harley-Davidson 1962 Rautapää

Päällisin puolin katsottuna kyseinen moottoripyörä on kiertänyt paljon maanteitä, mutta yllätyksekseni kuulin, että se ei suinkaan ollut vielä jättänyt aktiivipalvelustaan vaan edelleen palvelee omistajaansa liikuttaessa paikasta toiseen. Tavoitin pyörän omistajan vielä sunnuntaina, mutta kaiken messuhälinän pyörteissä sovimme tapaavamme messujen jälkeen keskustellaksemme lisää tästä persoonallisesta ajokista.

Rautapäähän se

Kyseessä on aito Rottapyörä H-D Sportster XLCH vuosimallia 1962 1000 cm³ 'Rautapää'.

Harley-Davidson Sportster on yksi pisimpään tuotannossa ja myynnissä olleista moottoripyörämalleista jo vuodesta 1957 aina tähän päivään asti. Lempinimen Rautapää (Ironhead) pyörä sai valurautaisista sylinterikansistaan. Rautapää vaatii hellää ja toisinaan runsastakin huolenpitoa, ja tämän ikäluokan pyörästä löytyy luonnetta ja ajamisen fiilistä takuulla enemmän kuin mistään uudemmasta mallista.

Hyvän Rottapyörän geenimääritelmä

Rottapyörä voi sinällään olla minkämerkkinen pyörä hyvänsä, kunhan siitä näkyy ikä, ajetut kilometrit ja ajan patina. Rottapyörä syntyy rakentamatta - toki rakennettujakin rottapyöriä näkee - ja vian ilmiinnyttyä se pyritään korjaamaan mahdollisimman halvalla, mielikuvitusta avuksi käyttäen. Myös ruoste saa iloisesti juhlistaa kuluneita vuosia.

Rottapyöriin voi myös 'tarttua' matkojen varsillta  muistoja, joiden annetaan rauhassa täydentää pyörän elämäntarinaa. Rotta on vastaus tasapäisyyteen, mutta toisaalta tämä vastaus otetaan rujonkauniista ulkomuodosta johtuen helposti 'kukkahattutätien' ja poliisien silmätikuksi.

Rottapyörän omistajalta vaaditaan myös asennetta ja nöyryyttä. Sillä voi olla, että kaikkein sulavin liikkeellelähtö valoista 'onnahtaa' tai kesken matkantekoa tarvitsee antaa / pyytää ensiapua, että pyörä jaksaa taas niellä kilometrejä. Kaikesta huolimatta tällä pyörällä on sen omistaja ajanut tähän mennessä melko tarkasti 100 000 kilometriä.

Riittan Rottapyörä

Kyseinen Rottapyörä löytyi Pudasjärveltä 25 vuotta sitten ja siitä lähtien ollut omistajansa Riitta Rintamäen silmäterä. Hänen miehensä Pertti on turvannut kyseisen Rottapyörän pitkän elämän. Pertin kätten jälki näkyy läpi pyörän.

Ihan alkujaan pyörä on ollut pitkäkeulainen ja pakoputki oli suora. Keula oli jo ostettaessa syystä tai toisesta vaihdettu 30-luvun risukeulaksi, ja poliisin pyynnöstä pakoputki sai nykyisen hienosti viimeistellyn muotonsa.

Rottapyörää on aikojen saatossa korjailtu ja lisäyksiä tullut. Sivulaukussa ollut eau-de-toilet -pullo kuumeni ja sytytti ajon aikana sivulaukun palamaan. Palo saatiin sammutettua, loppumatka ajettua turvallisesti kotiin ja palaneen tilalle löytyi varastosta nykyinen ratkaisu, joka viritettiin kärsineen sivulaukun päälle.

Mittaristo ja varusteet

Ratkaisut ympäri pyörän ovat väliin hauskoja ja ennenkaikkea käytännöllisiä. Lisävaloina ja samalla myös lisäjarruvalona toimii vanhasta Zetorista napattu perävalo, öljymittari on selkeä full / fuck -merkkeineen ja sama tematiikka toistuu öljynpaineen varoitusvalossakin.

Mittaristosta löytyy mm. akun varausta osoittava mittari ja nopeuden kertoo tarkasti, polkupyörästä napattu nopeusmittari. Kompassikin on, mutta siitä on jäljellä enää pohja.

Vahoista silitysraudan pohjista on rakennettu ergonomiset leputtimet, jotka ovat säädettävissä ja matkan varrelta jostakin liikenneympyrästä pelastettu pikkulapsen kenkä jatkaa kulkuaan jarrupolkimessa.

Varavarustustakaan ole unohdettu: sulakerasian viereen on jostain eksynyt lusikka ja roudarin alla, kosteudelta turvassa varasulakkeet. Roudari ja rautalanka kuuluvat hitsauksen lisäksi olennaisena osana Rottapyörän rakennus- ja korjauskalustoon.

Käytännön ratkaisujen lisäksi pyörän persoonallisuutta korostaa vuosien varrella ystäviltä lahjaksi saadut taide- ja koriste-esineet.

Mielestäni ehdottomasti hauskin on keulakoristeena komeileva vanha poliisimaija. Siitä on ollut kuva ulkomaalaisessa mp-lehdessäkin ja itse virkavalta on pysähtynyt ihailemaan jo vanhentunutta kalustoa edustavaa pienoismallia. Rautainen sydänkuvioinen sissy bar on Pertin Riitalle tekemä 10-vuotishääpäivälahja. Pyörän perää on sittemmin jostain syystä jouduttu levittämään, joten myös rautainen sydän sai vähän uutta muotoa.

Yllätyksiä

Pääkallo takalokasuojassa, vieressään rautainen ruusu lahjaksi annettuna 'rautaiselle naiselle', hitsattu rautaristi jne. Miten ja missä vaiheessa esim. viinapullon korkki ja jotkut tarrat (joista omistaja ei itse hirvittävästi välitä) ovat ilmestyneet, siitä ei ole tietoa, mutta kun kerran siinä ovat, niin olkoot.

Rottapyörä elää ja kehittyy kaiken aikaa. Viimeisin muisto pyörään tuli Seinäjoen MP-näyttelyssä kietäviltä polttariporukan pojilta, jotka sujauttivat pyörään ruuturouvapelikortin. Mielenkiintoisia matkoja sillekin on varmaan luvassa.

Kunhan hiekkatiet kunnolla kuivuvat kotinurkilta, Riitta saa taas Rottapyöränsä liikkeelle ja pyörän voi taatusti tänäkin kesänä bongata ainakin kokoontumisajoissa.