– Minulla oli paljon moottoripyöräileviä kavereita. Olen aina ollut kiinnostunut kaksipyöräisistä. Moottoripyörä ja -pyöräily oli pitkäaikainen haave, jota en uskaltanut toteuttaa. Lisäksi vanhempani vastustivat moottoripyöräharrastusta, sillä äitini veli ratamoottoripyöräilijä Oiva Laakso menehtyi kuusikymmentäluvulla Eläintarhanajossa. Täyttäessäni 30 vuotta koin jonkinlaisen kriisin. Vanhempani kysyivät syntymäpäivälahjatoivetta, niin vastasin että moottoripyörä. Kun he vähän yskivät toivettani niin kerroin, että olin jo suorittanut A-korttiin tarvittavat teoriatunnit. Hommasin siis moottoripyöräkortin vasta 30 vuotiaana, kertoo Jenni Jokela.

– Pääsin kaverini mukana osallistumaan heidän työpaikkansa virkistäytymispäivään, joka pidettiin Alastaron radalla. Siellä oli opetusta sekä kyyditystä Kallio Racingin toimesta ja pääsin itse Vesa Kallion kyytiin. Se miten hän kallisti kurveissa, jarrutti ja oli yhtä pyörän kanssa, herätti tunteen että "wow, tämä on minun juttuni". Halusin oppia ajamaan lujaa.

– Olen harrastanut ja puuhastellut paljon kaikkea, mutta mikään ei ole ollut mitenkään tavoitteellista. Ratamoottoripyöräilyssä on helppo asettaa itselleen tavoitteita ja samalla olla muiden kanssa lajin olematta kuitenkaan mikään joukkuelaji. Radalle on helppoa ja yksinkertaista lähteä myös lasten kanssa. Lisäksi minulla on maailman surkein suuntavaisto, mutta radalla ei ole sitäkään ongelmaa.

Vauhtia on tullut harjoittelun myötä lisää.

– Aluksi olin vain "varikkohelppinä" ja pääsin näin tutustumaan lajiin, mitä se maailma on ja mitä lajiin kuuluu. Vasta viime kaudella aloin ajamaan tavoitteellista rata-ajoa.

– Alkuvuodesta saimme Sami Vieltojärven kanssa järjestettyä niin, että tammi-, helmi- ja maaliskuussa pääsimme lähtemään Espanjaan harjoittelemaan sikäläisille radoille. Lähdimme ihan ajatuksella "Just For Fun". Samalla sai katkottua talvea ja arkea. Pääsin ajamaan kolmelle eri radalle: Almerian, Cartagenan ja Valencian.

Vaikka olen ajanut radalla vain vuoden, niin ajaminen esimerkiksi Valencian MotoGP-radalla oli hyvin antoisaa, sain paljon lisää kokemusta. Enää en pelkää vauhtia kuten ennen. Samin kanssa kävimme läpi GoPro:lla kuvattuja videoita ja Sami selitti ja näytti, ikään kuin "kädestä pitäen", missä on parantamisen varaa, joten ajotekniikan lisäksi vauhtia tuli paljon lisää.

– Viikko sitten sain suoritettua Alastarolla ajajatutkinnon teoriaosuuden. Enää tarvitsee antaa ajonäyte, niin pääsen kisaamaan jos siltä tuntuu. Jos vauhtia löytyy tarpeeksi ja kisahommat alkaa kuumottamaan, niin voin aloittaa kilpailemisen kerhokisoissa, pohtii Track Punk Racingissa vaikuttava Jenni Jokela päätteeksi.

Vasta viime kaudella aloin ajamaan tavoitteellista rata-ajoa.