Valkoisen kypärän alta paljastui Kuopiolainen joogaopettaja Johanna Remes-Koponen.

– Kymmenvuotiaasta asti olen haaveillut omasta moottoripyörästä, iloinen ja nauravainen Johanna aloitti oman tarinansa.

Elämä meni menojaan ja kun mieskään ei ollut mikään intohimoinen motoristi, niin Johanna joutui vain katselemaan ohikiitäviä moottoripyöriä. Lopulta lapset kasvoivat riittävän suuriksi, ja pari vuotta sitten syksyllä uutisoitu moottoripyöräkorttiuudistus laittoi asioihin vauhtia.

– Kuulin uutisista tulevasta korttiuudistuksesta ja soitin saman tien paikalliseen autokouluun. Kun mies iltapäivällä töistä päästyään soitti ja kysyi, minne olen menossa, niin vastasin että ensimmäiselle ajotunnille, Johanna nauraa.

Siinä se unelmien pyörä on: Kawasaki ZZR 1200.

"Katso, eikö olisi kiva pyörä"

Moottoripyöräkortti oli pian Johannan taskussa ja enää puuttui vain oma pyörä, mutta ei kauan. Oltiinhan jo ajokauden loppupuolella, joten piti ryhtä nopeasti toimeen. Johannan miestä ei vieläkään moottoripyöräkärpänen puraissut, mutta Johanna oli tämänkin asian miettinyt hienosti. Syntymäpäivälahjaksi hän osti miehelleen kypärän ja hanskat. Ei vaikutusta vieläkään.

Seuraavaksi Johanna etsi netistä sen pyörän kuvan, jonka tiesi olevan miehensä unelmapyörä jo nuoruudesta, esitteli kuvan miehelleen ja kysyi, että eikös tämä ole hieno? Kun mies vastasi myöntävästi ja selvästi innostui aiheesta, nainen tunnusti, että oli jo hakenut pankista valmiiksi lainan, ja että illalla mentäisiin hakemaan kyseinen pyörä Helsingistä. Olisi ollut hauska nähdä miehen kasvot siinä tilanteessa.

Johannan seurassa ei aika tule pitkäksi, armoitettu tarinankertoja kun on.

Kyseinen pyörä oli Kawazaki ZZR 1200. Onhan se kaikin puolin iso pyörä ensimmäiseksi pyöräksi, ja koska kyseinen pyörä tehojensa lisäksi on myös korkea eikä Johanna itse ole koripallosukua, koeajon suoritti Johannan mies, sillä naisella itsellään eivät tossut yltäneet maahan pyörän satulasta. Nainen halusi kuitenkin itse ajaa pyörän kotiin Kuopioon, joten pyörän jousituksia löysättiin niin, että edes Johannan varpaankärjet ylettyivät maahan.

Mies auttoi Johannan matkaan ja konkreettisesti onnenkyyneleet valuen tämä ajoi ennalta sovittuun tankkauspaikkaan matkan puolessa välissä sijaitsevalle huoltoasemalle. Mies oli ajanut sinne jo edeltä ja oli ottamassa Johannan vastaan, ettei tämä kaatuisi pyörän kanssa.

Joogaa ja äijäjoogaa

Johannan luonteesta kertoo paljon edellekirjoitetun lisäksi se, että vuodesta 2002 Kuopion kansalaisopistossa päätyönään joogaa opettava Johanna vetää muun muassa äijäjoogaa. Kun kerran olisi ollut mahdollista vaihtaa ryhmään miesvetäjä, niin ryhmän jäsenet olivat torjuneet ajatuksen jyrkästi. "Sinussa on enemmän äijää, kuin monissa meistä ja sitäpaitsi sulla on isoin pyörä", miehet totesivat.

Äijäjoogaporukan isoin pyörä.

Johanna on käyttänyt unelmiensa toteutuksen hyväkseen, ja ottanut takaisin kaikki vuosien varrella menetetyt moottoripyöräilykilometrit. Pyöräkin on tullut tutuksi, kun matkaa on ehtinyt kertyä jo 24 000 kilometriä tänä lyhyenä aikana. Nyt hän osaa myös tarkkaan katsoa, mihin kohtaan pyöränsä pysäyttää, ettei tarvitse varoa pyörän kaatamista. Toki siinä helpottaa myös madallettu satula, jotta jalat ylettyvät kunnolla maahan asti. Ja tosiasiahan on, että motoristilla tasapaino sen kuin paranee, ja jos joutuu ulottumisen kanssa tasapainoilemaan lisää, niin sitä enemmän.

– Moottoripyöräily on minulle meditaatiota. Mieli tyhjenee täysin, kun voi keskittyä vain ajamiseen, Johanna kertoo.

Naisesta huokuu, että hän todella rakastaa moottoripyöräilyä. Onnen ja ilonkyyneleet ovat herkässä hänen päästessään rakkaan pyöränsä selkään. Nytkin hyvän syyn reissuun oli antanut lähisukulaisen lapsen Oulussa vietetty kastajaistilaisuus, josta Johanna oli päättänyt kiepsahtaa pohjoisen kautta kotiin. Minnepäin Ylläkseltä, ei vielä ollut tiedossa, juuri mitä moottoripyöräily parhaimmillaan on. Nykyään mieskin ajaa, joten pyörä on todella aktiivisessa käytössä.

Joogamotto istuu moottoripyöräilyynkin

Johannan joogasivuilta löytyy Svami Janakanandalta lainattu motto:

"Vapaa jooga, ilman kieltoja ja käskyjä vapaille ihmisille"

on myös sovellettavissa moottoripyöräilyyn; nautitaan ajamisesta jokainen tavallamme. Johanna jätti meihin lyhyessä tapaamisessa syvän jäljen.

Aiheesta aikaisemmin sivuillamme:

Moottoripyöräilevät naiset ovat onnellisempia ja seksikkäämpiä!

Mitä tapahtuu naiselle kun moottoripyörä vie mennessään?

WIMA - ihanat naiset pyörillä