Tapasimme Rüdiger Heinin ja Sven Wichmanin Metsärannan leirintäalueella Jyväskylän liepeillä, kun he olivat jo tulossa takaisinpäin Nordkapista. Molemmat asuvat Lindaussa, joka on pieni kylä 80 kilometriä Kielistä luoteeseen Saksassa.

Miehet olivat matkassa aika erikoisilla ajoneuvoilla, nimittäin mopedeilla, ja tässä tarkoitamme nyt aitoja alle 50-kuutioisia kulkineita. Sven oli tien päällä 49 vuotta vanhalla Zündappilla, Rüdiger puolestaan uudenkarhealla, vain 20 vuotta vanhalla Aprilian skootterilla. Aivan ensimmäisenä ei monellekaan tulisi mieleen lähteä kaikkineen yli 5000 kilometrin ajomatkalle moisilla kulkineilla.

Viime maanantaina kun tapasimme miehet, takana oli jo yli 4600 ajettua kilometriä ja tiedossa olisi vielä satoja kilometrejä ennen Helsinkiä ja lautalle menoa.

Svenin Zündapp. Pieneen mopediin mahtuu paljon tavaraa.

Miksi?

Mistä ihmeestä matkassanne on kysymys?

– Tämä on ikäänkuin minun aikaansaannostani, Sven tunnusti. – Olen moneen kertaan ollut lähdössä moottoripyörällä käymään Nordkapissa, mutta eri syistä matkaan on aina tullut joku este. Minulla on aina ollut palava halu päästä ajamalla sinne, ja kun se ei kerran moottoripyörällä tuntunut onnistuvan, päätin lähteä matkaan mopolla.

– Olen nyt 49-vuotias, eli ehdin juuri sopivasti käydä Nordkapissa ennen 50-vuotispäivääni, ja matkaan oli tietenkin lähdettävä samanikäisellä mopolla kuin itsekin olen. 

Luksusvarustusta: aurinkokennolaturi matkapuhelimia varten sekä tietenkin varabensakanisterit.

– Kerroin lähtöaikeistani Rüdigerille, joka vain totesi, että hyvä idea ja päätti lähteä mukaan, Sven jatkaa.

Homma eteni lopulta kuin itsestään, ja miehet pääsivät matkaan. Ensin laivaan, Travemündestä Helsinkiin, ja sitten siitä pohjoiseen.

Rüdiger kertoi miesten päivämatkojen olleen maltillisia, vain 180-250 km päivää kohti ja matkanopeuden 50-60 km/h. Toki sillä vauhdilla saa päivän matkaa tehdä aika monta tuntia joka tapauksessa.

Laatumopoja

Miten mopot sitten olivat matkan rasituksia kestäneet? Sven kertoi pistäneensä pyöränsä moottorin sisuskalut käytännössä uusiksi ennen matkaa, ja hyvin Zündapp olikin sitten kestänyt. Ainoastaan kaasarin ja sylinterin välinen imuputki oli mennyt rikki, ja sen kanssa oli vähän ollut ihmettelemistä, mutta sekin oli saatu kuntoon.

Apriliassa puolestaan kaasuvaijeri ja kaasutin olivat jumitelleet matkalla, mutta ei sen kummempaa. Niin, ja oli siitä puhjennut kerran rengas.

Niin, ihmeen hyvin nuo mopedit ovat kestäneet, miehet ihmettelevät.

Skootteriin tehty huolto oli ollut paljon kevyempää luokkaa kuin Zündappiin.

– Vaihdoimme ilmansuotimen ja tulpan ennen lähtöä, muisteli Rüdiger.

Miehillä oli myös rutosti varaosia mukana mopoihinsa.

– Zündapp on tosi suosittu, ja siihen on hyvin osia saatavilla, mutta voi ottaa päiviä, että ne saa käsiinsä. Siksi on paljon helpompi kuljettaa tavaraa mukana, kuin ryhtyä etsimään paikkaa mistä niitä saa, perusteli Sven.

Kuormajuhtia

Sinänsä ihmetystä herätti sekin, että kun sekä Sven että Rüdiger ovat molemmat miehen kokoisia miehiä, niin lisäksi heillä oli valtavasti tavaraa mukanaan. Eli mopot oli kuormattu todella täyteen. Miehet majoittuivat enimmäkseen teltoilla ja viettivät leirielämää. Sitäkin taustaa vasten pienet mopedit pärjäsivät reissussa hyvin ja kantoivat kuormansa hienosti.

Tavaraa oli 50-60 kg per pyörä kuskien lisäksi.

Rüdigerin moposkootteri.

Eikä mitään muita ongelmia matkalla?

– No pakko tunnustaa, että takalistot olivat kovilla, minulla varsinkin, tuskaili Sven. – Matkan varrelta oli pakko hankkia lisäpehmikettä.

Rüdigerilla puolestaan pitkänä miehenä mopon tiukka polvikulma oli teettänyt alkuun vähän ongelmia.

– Emme silti ikinä olisi uskoneet, että pyörät toimivat näin hyvin, miehet toteavat kuorossa. – Odotimme, että pitää vaihtaa pinnoja vanteisiin ja ties mitä muuta.

Ykkösvaihteella ylämäkeen

Suomessa pystyy helposti ajamaan mopolla, mutta miten sitten Norjassa, jossa nousut voivat olla vähän tiukempia?

– Mitäpä siinä. Ykkösvaihteellahan se nousi helposti. Viiden kilometrin tuntivauhdilla.

Paitsi että Sven ja Rüdiger olivat – kuten rivien välistä varmaan on helppo lukea – hauskoja ja oikealla huumoripitoisella asenteella matkassa, niin reissuun oli myös varattu riittävästi aikaa, peräti kuusi viikkoa. Miksi turhaan kiirehtiä, kun on mukava nauttia maisemista, ihmisistä ja paikallisista kulttuurinähtävyyksistä?

– Lähdimme matkaan kesäkuun 30. päivä ja nousemme Saksaan vievään laivaan Helsingistä torstaina 8. elokuuta.

Sven hommasi lisäpehmusteita istuimeen.

Perillä Saksassa miehiä odottaa autokyyti, koska Rüdigerillä on pakollista menoa. 

Jyväskylän ja Saksaan paluun välillä oli siis vielä aikaa noin puolitoista viikkoa, sitä oli varattu erilaisille nähtävyyksille pääkaupunkiseudulla.

Unelmien Nordkapp?

Entä Nordkapp, oliko sinne pääseminen sen arvoista kuin etukäteen kuvittelitte?

– Ehdottomasti, Nordkapp on hieno paikka, tavoittelemisen arvoinen, Sven toteaa unelmansa täyttymisestä. – Ja sinne pääseminen oli upeaa.

Mikä matkanteossa muuten on ollut parasta?

– Ilman muuta ihmiset, joita olemme tavanneet, molemmat toteavat kuin yhdestä suusta. – Erityisesti motoristit, joita olemme tavanneet. He ovat ottaneet meidät hyvin vastaan.

– Minulle tämä oli ensimmäinen kerta, kun ajoin vuoristoteitä Norjassa, Rüdiger toteaa. 

Miehet ja leiri. Parasta reissussa olivat ihmiset, mutta Nordkapp täytti unelmat.

Sven puolestaan on ajanut moottoripyörällä aiemmin Norjassa.

– Suomalainen järvimaisema on ollut myös hieno tuttavuus, jota en ollut kokenut aiemmin, Sven kertoo. – Suomalainen luonto on todella kaunista ja kiinnostavaa.

Miehet olivat telttojen kanssa matkassa, mikä tietysti mahdollisti muutenkin luonnon kokemisen eri tavalla.

– Ruotsin puolella olimme yhden yön erään ystäväni luona, kertoo Sven. – Lähellä Sodankylää vietimme puolestaan neljä päivää erään kaverini luona. Oli hieno saunoa ja käydä uimassa, vaikka vesi ei ollutkaan kuin 10-11-asteista.

Mopoilevia motoristeja

Miehet olivat matkanneet enimmäkseen pikkuteitä pitkin ja nauttineet maisemista.

Hauskaa Rüdigerissa ja Svenissä oli myös se, että vaikka miehet olivat mopedeilla matkassa, molemmat ovat ensisijaisesti pesunkestäviä motoristeja.

Rüdigerillä on Kawasaki VN 1500 ja Svenillä BMW R80 sivuvaunulla ja 67 soolopyöränä, sekä tietenkin myös yksi vanha MZ sekä "muutama mopedi".

Kiitos haastattelusta, Rüdiger & Sven ja hauskaa paluuta kotiin. Toivottavasti takalistonne palautuvat matkasta nopeasti.

Turvallista kotimatkaa!