Jututimme IBAF:in eli Iron Butt Association Finlandin puheenjohtajaa Pekka Autiota siitä, mitä Rautaperseajo on, ja miksi se kiinnostaa ihmisiä, mitä siitä saa, ja mitä hyötyä kuljettajille on IBAF:sta.

– Toiminnallamme on kaksi päätavoitetta. Toinen niistä on matkamoottoripyörilyn edistäminen ja toinen moottoripyöräilyn turvallisuuden parantaminen. Viimemainittu näkyy esimerkiksi siinä, että RP-ajossa ei saa ajaa ylinopeutta. Kun kuljettaja toimittaa ajostaan paperinsa meille, tarkistamme etapeilla käytetyt nopeudet. Mikäli on ajettu ylinopeutta, ajo hylätään. 

– Toinen hyvä esimerkki on se, että niissä ajoissa, jotka kestävät useampia vuorokausia, on 24 tunnin sääntö. Uutta ajopäivää ei voi aloittaa, ennenkuin 24 tuntia edellisen päivän matkaanlähdöstä on kulunut. Tämä pakottaa lepäämään ajosuoritusten välillä. Lisäksi emme koskaan julkista ajosuorituksiin liittyviä ajoaikoja, ettei se yllyttäisi ketään kilpailemaan, Autio kertoo.

IBAF:n puheenjohtaja Pekka Autio.

Pitkät ajomatkat parantavat kuljettajan osaamista

Hänen mielestään ei pidä myöskään aliarvioida sitä, miten paljon kuljettajan ajamisen ammattitaidolle merkitsee pitkien matkojen ajaminen.

– Kun ajaa paljon todella pitkiä matkoja, toleranssi kasvaa, eivätkä silloin muutaman sadan kilometrin ajamiset tunnu missään, verrattuna heihin, jotka ovat tottuneet viiden kilometrin kioskillakäyntireissuihin. Pitkillä matkoilla ja paljon ajettaessa pyörä, sen käytös ja hallintalaitteet tulevat tutuiksi, ja kuljettaja pystyy kiinnittämään huomionsa liikenteeseen eikä ajamiseen.

–  Pitkiin ajomatkoihin tottunut ei myöskään väsy niin nopeasti ajamiseen kuin lyhyempiin keskittynyt. Tässä on kyse vähän samasta asiasta kuin maratonjuoksussa.

Tätä todistaa Aution mielestä myös se, että keväisin talven jäljiltä ajotaito on selvästi ruosteessa. 

– Meillä on vuotuinen kultaryntäys aina huhti-toukokuun vaihteen kieppeillä jolloin lyhin ajettava ajo on 1500 mailia, 2440 km 24 tunnissa. Sitä ennen suositellaan harjoituksen vuoksi ajettavaksi perusajo, Saddle Sore 1000 mailia eli 1609 kilometriä. Näiden ajojen jälkeen pyörä on taas tutumpi ja ajotaidot vireessä. 

Autio arvioi, että kuljettajan ajotaitojen virittäminen edellisenä kesänä saavutettuun tasoon vaatii vähintään 1000 - 2000 kilometrin ajon.

Villiksi syntynyt

Kun sitten kysytään, että mikä innostaa ihmisiä ajamaan pitkiä matkoja, Autio vastaa epäröimättä.

– Kyllä se varmaan on sellainen "Born to be Wild, Fly like an Eagle" -tunne, vapauden tunne. Itse esimerkiksi vältin viimeiseen asti kännykän käyttöä ajon aikana, koska halusin, että on olemassa yksi paikka, jossa pystyn nauttimaan vapaudesta. Kyse on varmasti vähän sellaisesta alkukantaisesta ja alkukantaisuuden tunteesta. Mutta tottakai eri motoristeille ajaminen merkitsee eri asioita.

Autio itse ajaa paljon, keskimäärin noin 25 000 kilometriä vuodessa 1800-kuutioisella Honda GoldWingillään. Vuonna 2013 mittariin kertyi noin 43 000 kilometriä, tänä vuonna reilusti vähemmän, koska hän vaihtoi talvella työpaikkaa. 

Yhdistyksen merkitys

Mitä IBAF sitten yhdistyksenä pystyy antamaan jäsenilleen?

– Samanhenkisiä ihmisiä ja hyvää keskusteluseuraa. Vuosien varrella kerhossa kehittyy erittäin syviä ystävyyssuhteita. Me olemme suomalaisittain iso moottoripyöräkerho, jäseniä on noin 1200. Samat ihmiset kuitenkin liikkuvat tapahtumista toisiin ja oppivat tuntemaan toisensa. Kerhomme jäsenet ovat yleensä erittäin avuliaita ja ystävällisiä.

IBAF:n sivuilla on malliesimerkki SS 1000 suorittamisesta.

– IBA Finlandilla on myös oikeus tarkastaa ja hyväksyä jäsentensä RP-ajot. Se ei ole mikään itsestäänselvyys, on paljon maita, joista nämä oikeudet puuttuvat, ja silloin paperit lähtevät aina emoyhdistykseen USA:n asti.

Once in a lifetime

IBAF on myös kehitellyt omia RP-ajomatkoja, tästä hyvänä esimerkkinä on Nordkapp-Gibraltar-ajo, jossa 72 tunnissa ajetaan Euroopan katolta pohjoisesta Norjan Nordkappista syvälle etelän lämpöön. Matkaa kertyy käytetystä reitistä riippuen minimissäänkin yli 5600 kilometriä. Autio ajoi reitin vuosi sitten.

– Matka on oikeasti raskas, varsinkin kun ajoimme sen etelästä pohjoiseen, ja se vaatii ensin lähtöpaikkaan ajamista. Lepäilimme perillä kaksi päivää ennen suoritusta, mutta ehkä se oli liian vähän.

72 tuntia on lyhyt aika ajaa moinen matka, entä sitten lepääminen?

– Ensimmäisenä yönä nukuin vain kolme tuntia, toisena sitten enemmän. Mutta nukuin aina myös välillä IBA-hotellissa, kun se oli tarpeen ja väsytti riittävästi, Autio myhäilee.

IBA-hotelli tarkoittaa keskiseisontatuelle nostettua moottoripyörää sekä siirtymistä nukkumaan sivuun tien metelistä jonkun sopivan pöpelikön suojaan. 

– Nordkapp-Gibraltar-ajo on vähän sellainen once in a lifetime -juttu matkan raskauden, mutta myös kustannusten vuoksi. Lisäksi tämäntyyppinen suoritus vaatii hyvää fysiikkaa, josta on suoraan hyötyä liikenteessä. Olen pitänyt kuntoani yllä juoksemalla, takana on neljä maratoniakin. Nyt tilanne on heikompi kipeytyneen polven vuoksi.

Ajojen hylkäysperusteet

IBA Finlandilla on erittäin hyvä web-sivusto, jossa kerrotaan perusteellisesti, millaisia ovat ajovaatimukset ja miten ajosuoritus kirjataan ja mitä kaikkea pitää huomioida ja olla ajon jälkeen liitettävänä ajosuoritukseen. Siellä on myös mielenkiintoisia ja jännittäviä kertomuksia erilaisista ajosuorituksista, joista voi ottaa opiksi. Yksi tärkeimpiä asioita on kolme kohtaa, jotka johtavat ajosuoritusten hylkäämisiin.

– Liian lyhyeksi jääneet matkat ovat edelleen suurin yksittäinen hylkäämisperuste. Se kertoo matkan suunnittelun vaikeudesta sekä siitä, ettei ymmärretä kulmapisteiden merkitystä.

Ajettua matkaa tarkastettaessa ajomatkan pituus arvioidaan kulmapisteiden mukaan. Kulmapisteellä tarkoitetaan paikkaa, joka määrittää sen, mitä kautta on ajettu, ja se todistetaan tankkaamalla pyörä kyseisessä paikassa. Matkareitin todistamisessa kulmapisteen sijainnin pitää olla sellainen, että se määrittää yksiselitteisesti käytetyn reitin, ettei mitään muita mahdollisia lyhyempiä reittejä ole olemassa. Tarkastuksessa käydään läpi tankkauspisteet ja matka pisteestä toiseen lasketaan käytetyn karttaohjelman valitseman lyhimmän reitin mukaan. 

– Olemme yrittäneet opastaa, että reitti kannattaa aina rakentaa huolellisesti ja vähintään 30-40 kilmetriä yli tavoitematkan, esimerkiksi sen 1609 kilometrin, Autio painottaa. – Sekä tarkastajaa että kuljettajaa harmittaa, jos matka jää 1609 kilometrin sijasta esimerkiksi 1598 kilometriin. Ajan puutteesta ei yleensä ole kysymys. 

– Toiset turhautuvat tällaisesta kovasti, toiset lähtevät hylkäyksestä kuultuaan välittömästi ajamaan uutta kierrosta. Ja tähänkin voi jäädä koukkuun. Esimerkiksi vuoden 2011 Rautaperseeksi valittu Jaana Vaha ajoi samana kesänä 20 perus-RP-ajoa custompyörällä. Ensi viikonloppuna valitaan vuoden 2014 Rautaperse, joten siitä myöhemmin.

– Toinen hylkäysten kestosyy on sitten se jo aiemmin mainuttu ylinopeus.

Onko kaikki hyvin Rautaperseitten maailmassa?

– Meillä on sama huoli kuin kaikilla muillakin moottoripyöräalalla: uusien moottoripyöränkuljettajien väheneminen. Ajokorttiuudistus teki kortin hankkimisen niin hankalaksi ja kalliiksi, ettei uusia kuljettajia tule samalla tavalla kuin aiemmin. Se tuo meille samalla haasteen, miten kehittää toimintaa siten, että nykyisin mukana olevat jaksavat jatkaa vielä pitkään.

– Toinen asia, mikä voisi olla toisin ovat moottoripyörien vakuutukset. Meillä Suomessa ne ovat aina moottoripyöräkohtaisia. Miksi ei voisi olla kuten Keski-Euroopassa, että vakuutus olisi kuljettajakohtainen? Silloin yhdelllä motoristilla olisi paremmin varaa pitää useampia pyöriä, ja vakuutus siirtyisi aina kuljettajan mukana kulloinkin ajossa olevaan pyörään, Autio kysyy.

Perustietoa IBAF:sta ja Rautaperseajoista

Perus Rautahanuri- eli Iron Butt- eli Saddle Sore -ajo on 1000 mailia, 1609 kilometriä pitkä ja se ajetaan 24 tunnin aikana. Ajoja on monia erilaisia ja erimittaisia. Suomen RP-ajajien yhdistys Iron Butt Association Finland, IBAF ylläpitää omaa sivustoa, josta löytyy paljon erilaista tietoa ajoihin liittyen. IBA Finland on perustettu vuonna 2000, ja se on tarkoitettu motoristeille, joiden mielestä moottoripyörät on tehty ajamista varten.

Suomessa IBAF:in jäseniä on noin 1200, ja jäseneksi pääsee, kun on suorittanut kansainvälisen Iron Butt Associationin sääntöjen mukaisen rautahanuriajon. 

Yhdistyksen tarkoituksena on edistää matkamoottoripyöräilyä ja liikenneturvallisuutta sekä tehdä tunnetuksi IBA:n sääntöjen mukaisia matka-ajosuorituksia. Yhdistyksestä saa myös neuvontaa ajojen suorittamisessa, ja yhdistys järjestää ajosuoritustilaisuuksia ja jäsenten tapaamisia. IBAF on valtuutettu hyväksymään suomalaisten motoristien Iron Butt -suoritukset.

”Maailma on leikkikenttämme”, World is our playground, on IBA:n iskulause, joka kuvastaa sitä, että pyörillä tosiaan ajetaan, jopa ympäri maailman.

Siitä vain ajamaan ja liittymään hienoon Rautahanureiden joukkoon.

Ilo ja kunnia olla IBAF:n jäsen.