Ratamoottoripyöräilijä Kirsi Kainulainen tyytyväinen päättyneeseen kauteen: Mitaleita ei kuulu jakaa semmoiselle, kuka ei sitä ansaitse

Jurvan Botniaringillä ajettiin tämän kauden viimeiset Circuit Racing SM-sarjan osakilpailut. Viikonlopun sää vaihteli ukkoskuuroista helteeseen ja se osaltaan loi lisähaasteita perjantain harjoituksiin ja lopulta myös sunnuntain osakilpailuihin. Superstock 600-luokassa, Finnish Tallent Racing tiimissä ajaneella Kirsi Kainulaisella on jälleen yksi ajokausi plakkarissa. Miten kauden viimeinen kisaviikonloppu lopulta sujui? Nähdäänkö Kirsi Kainulainen vielä ensi kaudellakin kilparadoilla?

Vuosi sitten Kirsi Kainulainen loukkaantui pahasti juuri vastaavassa Botniaringillä, sadekelillä ajetussa viimeisessä osakilpailussa. Vammoistaan ennätysajassa toipunut Kainulainen on ajanut hienon kauden Circuit Racing SM-sarjan Superstock 600-luokassa, nousten Alastarossa podiumille asti. Itse ajaminen ei pelota, mutta vieläkään sadekelillä ajamiseen ei ole tullut minkäänlaista luottoa.

– Kokonaisuudessaan viikonloppu meni todella hyvin. Perjantai oli mikä oli, sellaiset ajopäivän rääppiäiset, kun keliolosuhteet vaihtelivat ja oli öljyä radalla joten turvallisuussyistä, harjoitukset keskeytettiin ennen aikojaan. Se oli siinä kohtaa oikea päätös. Ehdin ajaa 13 kierrosta, joista vain kolme täyspitkällä kisaradalla.

Vettä Botniaringin alkulkutunnelissa rankkasateen jälkeen.

Lauantai:

– Lauantain oma startti oli fiasko. Perjantain ukkonen särki lähtövalot, joten kilpailuissa oli lippulähtö. Lippulähdössä ei ole mitään vikaa, mutta olin gridissä lähdössä keskivaiheilla. Suoraan edessäni oli pari kookkaampaa kaveria ja kun olen näin pienikokoinen, en nähnyt lähtölippua. Olen hyvä starteissa ja normaalisti lähdössä keskityn aina vain omaan tekemiseeni, lähden kun lupa annetaan, mutta nyt lähdin kun muutkin lähtivät

– Vaikka huonossa startissa tipuin monta sijoitusta, niin ajamalla ajoin itseni viidenneksi. Lisäksi Botniaringiltä tuli ihan kelpo kierrosaika ja kun olin päättänyt kenestä menen ohi niin päätin, ettei oman luokan kuskeista kukaan enää tule ohitseni. Taktiikka piti maaliin asti. Oma tekeminen oli helppoa ja rentoa, kuitenkin pystyin ajamaan kovaa. Se oli sitä, mitä osaan parhaimmillaan tehdä kilvanajossa, päättäväisyys ja tarkkuus paineen alla. Se oli todella hyvä kisa ja ajoin hymyssä suin.

Mekaanikko Caijolla (Karl-Johan Källman) riitti töitä koko kisaviikonlopun ajan.

Sunnuntai:

– Sunnuntainen sadekeli oli tosi, tosi myrkkyä minulle. Vuoden takainen loukkaantuminen samalla radalla, samanlaisessa kelissä...en pelkää ajamista, mutta ne loukkaantumiset ovat jättäneet minuun jäljet, joiden kanssa elän joka päivä. Arkielämää ne eivät haittaa millään tavalla, mutta tiedän tarkkaan omat rajani ja ymmärrän, missä ne ovat. Niitä on turha lähteä rikkomaan, jos ei ole itseluottamustaja ja pääkoppa kunnossa, niin silloin ajetaan "ynnämuut" -sijoitukset.

– Sunnuntaina minulle oli tärkeintä, että ajan maaliin. Sain todella hyvän startin kilpailuun, mutta takaa tuli ukkoa ohi, kuin pipoa. Jos olisi ollut joku selkä, mitä olisin pystynyt seuraamaan, niin tottakai olisin yrittänyt. Mutta siinä sadekelissä ei kertakaikkiaan ollut paukkuja lähteä kenenkään mukaan yrittämään. Itselle oli tärkeintä, että näen ruutulipun ja saa nekin pisteet.

– Tällä hetkellä en tiedä yhtään, miten pisteet meni, monesko olen loppupisteissä. Tällä kaudella oli mitali tavoitteena, mutta mitaleita ei kuulu jakaa semmoiselle, kuka ei sitä ansaitse. Sillä tavalla ei harmita yhtään ja olen tyytyväinen siihen sijoitukseen, mikä se sitten tulee olemaankaan, kun viralliset tulokset julkistetaan. Kaiken kaikkiaan oli onnistunut viikonloppu, niinkuin koko kausikin.

– Erityisen iso sydämellinen kiitos kaikille talkoolaisille, jotka jaksavat olla mukana! Meidän laji on tällä hetkellä sellaisessa tilanteessa, että talkooporukka on pienentymään päin. Hattu päästä, sillä talkoolaisissa on paljon ikäihmisiäkin. Ei ole helppoa eikä välttämättä aina mukavaa työskennellä pitkiä viikonloppuja taivasalla, kun kelit Suomessa vaihtelevat räntäsateesta hirmuisiin helteisiin. Jos ei olisi lippumiehiä ja talkoolaisia, niin se olisi pois meidän turvallisuudesta, eikä silloin voitaisi ajaa metriäkään. Kiitos myös kaikille SM-osakilpailujen järjetäjille. Hienoa, että saatiin ajettua jälleen yksi SM-kausi läpi.

– Todella iso kiitos omalle tiimille. Minulla on ollut superhyvä tiimi taustalla. Takana on onnistunut kausi, olen saanut tehdä tätä ilon kautta. Ajo oli tasaisen varmaa, tuli paljon onnistumisia ja pisteitä. Vieläkin oli näkyvissä pientä kehitystä, aina pystyi pikkuisen parantamaan kierrosaikaa ja omasta tekemisestä löytyi uusia juttuja. Positiivinen fiilis jäi siitä, että pystyin kokoamaan itseni kaikkien haasteidenkin jälkeen.

Michelinin renkaiden tuen Jari Tuovinen kävi tervehtimässä Kirsi Kainulaista varikolla. Hänellä oli hyviä vinkkejän myös ajajan näkökulmasta.

Onko tämän kauden ajot nyt ajettu?

– Kahden viikon päästä Pärnu:ssa ajetaan Viron mestaruuden osakilpailut. Otan sinne osaa. Se on ihan vain kauden päätös itselleni, ilman erityisempiä odotuksia tai tulostavoitteita. Haluan käydä vielä tekemässä semmoinen hyvän mielen fiiliselyreissun.

Ensi kausi?

– Siitä en osaa sanoa vielä yhtään mitään. Kauden aikana olen käynyt monenlaisia ajatuksia läpi. Olen miettinyt lopettamista, ehkä enemmän kuin koskaan. Ei siksi, etteikö kiinnostaisi tai huvittaisi. Toivon, että pystyisin lopettamaan mutta pelottaa, koska en ole satavarma. Toivoisin ajatuksen tasolla, että saisin sysäyksen ajatuksiin, että tämä oli nyt tässä ja näin se on. Mutta kun sitä ajatusta ei ole vielä kertaakaan tullut, niin minun pitää puntaroida syksyn aikana todella tarkkaan, mitä kohti haluan lähteä kulkemaan. Olenko muuten lajin parissa mukana vai haluanko itse jatkaa ajamista vai mikä on se oikea suunta?

– Tässä on vielä aikaa monet lumet, ennen kuin uusi kausi taas starttaa. Ajamisen palo on vieläkin todella kovana ja nautin tekemisestä "sata lasissa". Mutta vammoja on niin paljon, etten tule enää sataprosenttisesti kuntoon. Kun kuitenkin on työvuosia jäljellä ja terveyttä sekä fyysistä kuntoa, mitä ylläpitää, niin se saa puntaroimaan eniten ja aiheuttaa ajatuksia lopettaa. Aika näyttää, mitä tuleman pitää.

– Todella iso kiitos kaikille yhteistyökumppaneille, tukijoille, ystäville ja tsemppaajille, joita on niin valtavan paljon. Kaikkia en pysty henkilökohtaisesti kiittämään, mutta on uskomaton fiilis, kun menen tuolla varikolla, välillä aika "laput silmillä", mutta aina joku pysäyttää ja jututtaa pari sanaa. Takavasemmalta saattaa kuulua "Hyvä Kirsi" - huutoja. Se on todella mahtavaa, että niin voimakkaasti ihmiset elävät tätä minun urheilu-urassani mukana. Se on timantin arvoista.

Kirsi Kainulainen kiittää kaikkia tukijoitaan. Kuva: Harjukuvat