Esteenä yhteisille prätkäreissuille on vielä se, että Marikalla ei ole mp-korttia, mutta tilanne on hallinnassa. Johanna opettaa sisarelleen moottoripyöräkorttiin vaadittavia taitoja opetusluvalla.
Naiset hankkivat prätkän, vuosimallin 1992 Yamaha Virago 535:n, viime kesänä, ja Johanna on ehtinyt jo syksyllä verestää ajotaitojaan ja -muistojaan sillä sen jälkeen. Hän on ajanut aikanaan tuhansia kilometrejä satapiikillä.
– Isällämme on myös moottoripyörä, mutta se on niin korkea, että sillä ajamista ei ole edes ajateltu. Ajaminen loppui aikanaan siihen, kun lapsia tuli, ja he ovat olleet pieniä, mutta nyt on aikaa, Marikalla myös, Johanna toteaa.
– Syksyllä emme ehtineet harjoitella paljoa. Minun piti ensin itse palauttaa mieleeni niitä juttuja, mitä opettaa. Onneksi ajoin aikanaan piikillä niin paljon, että monet asiat palautuivat selkärangasta. Aikanaan piti neuvotella isän kanssa ajamisista, kun ne tahtoivat jatkua syksyn pakkasille asti.
Myös Marika on harjoitellut: mp-kortin teoriakoe siintää silmissä, ja ajokoe odottaa tuloaan aikanaan. Ajoharjoituksia päästiin alkamaan jo syksyllä, mutta aika loppui kesken. Nyt pitäisi teiden sulaa kunnolla, ja hiekat ja sorat harjattaman tieltä, "että ajaminen on turvallisempaa", kuten Johanna osoittaa.
Miksi hankitte yhteisen pyörän?
– Kesäisin on vapaita viikonloppuja jolloin voi vuorottain jakaa pyörää, ja ehkä me sen isänkin pyörän, BMW 850 F:n, joskus lainaamme, naiset toteavat yhteen ääneen.
Naiset asuvat Keuruulla, jossa prätkällä, varsinkin Viragon kaltaisella pyörällä, on helppo pyöriä kylän ahtaissa liikenneympyröissä.
– Eräällä ystävällämme on samanlainen pyörä, ehkä saamme lainata sitäkin.
Jännittääkö kortin suorittaminen?
– Minua jännittää teoriakoe, kertoo Marika.
– Minua taas se, miten pärjäät käsittelykokeessa, pohtii Johanna.
Yhteinen Yamaha 535 Virago hankittiin viime syksynä.
Naiset olivat lauantaina ensimmäistä kertaa elämässään mp-messuilla. Miltä näytti, ja teittekö paljon hankintoja?
– Tämä oli tosiaan ensimmäinen kerta, ja on ollut tosi kivaa. Olemme tutustuneet varusteisiin ja tehneet joitain hankintojakin. Ostimme kumpikin kirppikseltä takit sekä yhden ajokenkäparin. Messuilla on ollut asiallisia varustetarjouksia, joten ostoskassiin sujahti myös yhdet uudet ajokengät.
– Tavaraa saa messuhintaan, ja näyttää siltä, että täällä on hyvät tinkimisen mahdollisuudet, Johanna pohtii.
– Monipuolisesti kypärävalikoimasta pääsi oikeasti katsomaan ja kokeilemaan erilaisia malleja, isotkin firmat ovat hyvin edustettuina, Marika sanoo. – Lisäksi pystyy sovittamaan ajovarusteita ja näkee, minkä kokoiset versiot kunkin valmistajan mallistosta sopivat. Se on paljon mukavampaa kuin postimyynnistä tilaaminen, kun ei tarvitse palauttaa mahdollisesti väärän kokoisia asuja.
Onko pyörän ostaminen käynyt mielessä? Oletteko katselleet mahdollisia kiinnostavia malleja?
– Ollaan me silmäilty pyöriä ja siinä sivussa prätkäjätkiäkin, naiset nauravat. – Mutta olemme käyneet myös mopo-osaston läpi, omat lapset kun alkavat olla mopoikäisiä.
Mitkä prätkät kiinnostivat eniten?
– Harrikoita eniten tuossa ihailtiin ja seuraavaksi Indianeja. Vikana vain on se, että ne ovat melkein kesämökin hinnoissa.
– Joihinkin pyörämalleihin saa myös hyvin tavaraa mukaan, ja matkamoottoripyöräily kiinnostaa, Johanna mietti.
– Sama täällä, mutta kyllä prätkällä voisi ajella muutenkin, kuten töihin päivittäin ja iltaisin viikolla. Keuruun jollain motoristiporukalla on aina keskiviikkoiltaisin ajelut, niihinkin voisi osallistua, Marika ehdotti. – Lisäksi meillä on sukulaisia pohjoisessa, joita voisi mennä katsomaan, ja ystävät ovat ehdotelleet Baltian maihin lähtöä. 12-vuotias Aino-tyttäreni kyselee jatkuvasti, milloin äiti uskallat ottaa minut kyytiin?
– Minulla taas nelivuotias (viime syksynä) tyttäreni halusi kyydin päiväkotiin prätkällä. Ja minulla on myös esittää konkreettinen todiste moottoripyöräilyn parantavasta vaikutuksesta, Johanna valotti. – Mursin (kaasukäden) ranteeni jalkapallossa, ja olen jumpannut sen kuntoon ajamalla moottoripyörällä. On kuulemme fysioterapeuttini mielestä yhden kolmesta parhaiten kuntoutuneen ranteen joukossa, mitä hänen uralleen on sattunut.
Eka kerta mp-messuilla on ollut hieno kokemus.
Millaisia fiiliksiä ajo-opetuksesta, Johanna?
– Omaa ajamistaan joutui miettimään eri tavalla, koska oli pitkä aika siitä, kun olin ajanut. Piti muistella tietyt kohdat, mitä pitää varoa. Mutta sitten toisaalta: miten keho ja mieli muistivatkaan ne kesäyön ihmeelliset tuoksut – on erilaista, kun aistit ovat hereillä.
– Toisaalta on hirveä vastuu itsellä; pitää pystyä antamaan hyviä vinkkejä siitä, mitä asioita pitää ajaessa ottaa huomioon. Sellaisia, että kun tulee hiekkatieltä päällystetyn tien risteykseen, onko irtokiviä, entä asvalttien paikkaukset, pikipaikat? Kun autorenkaitten urat paikataan, missä kohtaa kannattaa ajaa jne.
– Opettajalla on iso vastuu. Välillä miettii, pitäisikö kehottaa sisarta menemään autokouluun. Mutta sitten tulee mieleen, että osaako sen kouluttaja oikeasti ajaa prätkällä, Johanna murehtii.
– Toisaalta olen sentään ajanut mopolla ja skootterilla, että hyvä tämä on näinkin, Marika uskoo.
Mitä jatkosuunnitelmia teillä on messujen jälkeen?
– Tällä hetkellä olemme vapaalla ja jäämme hotelliin yöksi, tämä on tällainen äitien vapaa viikonloppu.
Onnea matkaan kirjallisiin ja käsittelykokeisiin, ja laittakaahan tietoa sitten, kun kortti on taskussa!