Autossa on neljä pyörää ja painopiste, johon se voi nojata painonsa hallitsemiseksi. Tämä toimintamalli ei päde kaksipyöräiseen moottoripyörään: se kallistuu ohjattaessa painovoiman tehdessä työtään, kun pyörä sujahtaa hienosti mutkaan.
Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että moottoripyörä on intuitiivisempi ja tietysti hauskempi ajettava kuin auto – toki ajajilla voi olla erilaiset arvostukset.
2000-luvun alussa hollantilainen autovalmistaja yritti yhdistää moottoripyörällä ajamisen innostavuuden autoon.
Carver suunniteltiin helpottamaan ruuhkia
Takaa katsoessa huomaa Carver Onen kapeuden. Kuva Kirill Borisenko Creative Commons.
Carver One- merkkisen kolmipyöräisen tarina alkaa vuodesta 1990, kun hollantilainen Ton van den Brink päätti kehittää uudentyyppisen auton helpottamaan vilkkaiden suurkaupunkien ruuhkia. Tai ainakin edes auttamaan hänen autollaan ajavia livahtamaan ruuhkassa tiukemmista väleistä ehtiäkseen ajoissa töihin – tai kotiin.
Brink sai innoituksen asiaan jäätyään ruuhkajumiin Pariisissa ja perusti Brink Technologies Groupin tämän kätevän ajoneuvon suunnittelemiseksi.
Myöhemmin yritys nimettiin Carveriksi, ja Tonin poika Chris oli yksi sen pääsuunnittelijoista. Ideana oli valmistaa ultrakapea ajoneuvo, johon juuri ja juuri mahtui sijoittamaan ihmisen ja toisen takapenkille. Tämä siksi, että Carver kykenisi kuljettamaan myös matkustajan. Carverin pitäi leveydeltään olla noin puolet perinteisestä autosta, jolloin se valtaisi vähemmän tilaa kadulta ja kykenisi sujahtamaan kapeammista väleistä.
Kaatumisen ongelma?
Ongelma, mihin tiimi törmäsi suunnitellessaan Carveria, oli sen massakeskipiste. Ja syynä tähän oli tavoiteltu kapeus. Autolla esiintyi taipumusta kaatua mutkissa, joten ongelmaan tarvittiin ratkaisu. Ensin yritettiin kokeilla jonkinlaisia apupyöriä, jotta auton paino saatiin levitettyä mahdollisimman laajalle alueelle, mutta tämä osoittautui ongelmaksi leveyden kasvaessa.
Lopulta tiimi onnistui saamaan aikaan järjestelmän, joka mahdollisti Carverin kallistumaan kaarteissa ja kadunkulmissa – sekä pysymään pystyssä. Vuonna 1994 autovalmistaja kehitti Dynamic Vehicle Control -järjestelmän (DVS), jonka se patentoi vuotta myöhemmin.
Carver One. Kuva Aleksandr Markin, Creative Commons.
Järjestelmä mahdollisti Carverin kallistumisen kaarteissa ja siten eliminoi keskipakovoimat, jotka aiemmin olivat aiheuttaneet ongelmia. DVS toimi, kiitos edistyneen hydraulisen järjestelmän, joka pystyi päättelemään, miten paljon laitteen piti kullakin nopeudella kallistua, että se pysyi pystyssä.
Carver One'n kori matkustamoineen kallistui riippumatta auton takaosasta, johon oli sijoitettu moottori ja vaihteisto. Huippunopeudella Carver pystyi kallistumaan jopa 45° verran, mikä varmisti sen, että laite pysyi pystyssä kaikilla kolmella pyörällään tiukemmissakin kaarteissa. Järjestelmä toimi vaikuttavan pehmeästi, ja voitti puolelleen 2003 jopa Top Gearin Jeremy Clarksonin tämän koeajettua sen. Pieni auto oli ketterä kaupunkien kaduilla, ja kallistelu varmisti ajamisen hauskuuden, kuten moottoripyörällä, mutta ilman riskiä kaatumisesta.
Pieni auto, pieni moottori, iso suorituskyky
Koska tavoitteena oli tehdä Carverista kompakti kaupunkiauto, niin se tarvitsi myös pienikokoisen moottorin, joka sopisi sen takaosaan. Lopulta yritys päätyi käyttämään japanilaisen Daihatsun valmistamaa turboahdettua 659 cm3 rivinelikkoa moottorina.
Moottorissa oli tehoa 64 hv ja maksimivääntö 100 Nm. Niiden voimin kiihtyvyys 0-100 km/h tapahtui sukkelasti 8,2 sekunnissa. Vaihdelaatikkona oli viisivaihteinen manuaalivaihteisto. Carver One painoi 680 kg.
Kun kuljettaja istui Carverissa varsin matalla, lähellä maanpintaa, niin sen suorituskyky on varmasti ollut sellainen, että se on saanut kuljettajansa pulssin nousemaan. Laitteen kehitti tuotantoon brittiläinen Prodrive-moottoriurheilupaja.
Pitkän kehitysjakson jälkeen Carver Onen tuotanto käynnistyi 2007. Vuosina 2007-2009 Carvereita tuotettiin kaikkiaan vain noin 200 kappaletta, joten laite on tänä päivänä erittäin harvinainen, ja jos sellaisia tulee markkinoille, hinta voi pyöriä jopa 50 000 eurossa.
PAL-V Liberty. Lentävä auto, jossa maantiellä ajettaessa hyödynnetään Carverin DVS-kallistusteknologiaa. Kuva PAL-V.
Tarinan päätös
Carver Onen valmistus hyytyi aikanaan kysynnän puutteeseen. Samoihin aikoihin Daihatsu teki päätöksen, jonka mukaan se ei myynyt enää moottoreitaan ulkopuolisille autovalmistajille, joten Carverin taru päättyi siihen.
Paitsi ettei ihan kokonaan. DVS-järjestelmä jäi eloon. Se lisensioitiin Pal-V Libertylle, joka kehittää edelleenkin lentävää autoa, jonka pitäisi olla myynnissä ja lentokelpoisena vuoden 2026 mittaan. DVS-järjestelmä on sillä käytössä silloin, kun laitteella huristellaan maantietä pitkin.
Lähteet: Club Carver, Carbuzz ja Wikipedia.