Varsin usein niissäkin suhteissa päädytään synnyttämään lapsia, kasvattamaan heitä ja tienaamaan leipää hiki hatussa, vaikka alunperin tavoitteena olikin prätkäkulkurin elämä baanoilla, mutkateillä ja leirintäalueiden viheriöillä omassa teltassa, omalla prätkällä.
Ystävälleni Jaskalle vakavamman parisuhteen alku oli olla varsin kinkkinen. En tiennytkään asiasta, ennen kuin vuosikymmeniä myöhemmin (jolloin kaikki oli jo liian myöhäistä, eikä hyvistä neuvoistani enää olisi ollut apua tilanteen selvittämiseen).
Istuimme nimittäin iltaa lähipubissa, koska molempien kotona oli käynnissä jonkinlainen elämästäselviämiskamppailu – tai siltä se ainakin vaikutti, kun pakenimme jokasyksyistä suursiivousta lähikuppilan salakavalan rentouttavaan ilmapiiriin.
Keskustelun taso nousi illan mittaan luonnollisesti varsin korkeatasoiseksi, kunnes monivuotinen ajokaverini alkoi paljastaa karuimpia kokemuksiaan.
Hänen mannekiinivaimonsa oli nimittäin aikanaan kysellyt kirjallisesti jonkin naistenlehden palstalta, että mitä pitäisi ajatella moottoripyöräilevästä poikaystävästä ja tämän käyttäytymisestä ensitreffeillä? Leelian lepotuolia pitänyt täti ei ollut oikein lämminnyt Jaskan vaatetukselle ja seurustelutekniikalle.
– Eihän minulla ollut muita vaatteita kun nahkarotsi ja -housut? Mitä ihmettä minun olisi pitänyt pukea päälleni?
Jos ne nahkahousut vähän lököttivät, niin minkä minä sille voin? Ne oli Ville-enon vanhat, jostain 50-luvulta ja tosi hienot aikanaan. Ville oli vain vähän tanakampaa sorttia, joten niissä oli kasvunvaraa.
Eikä tuohon aikaan kukaan yrittänytkään hienostella. Hyvä kun oli rahaa prätkään ja bensaan. Oli pakko tinkiä jostain niinkuin nyt esimerkiksi juhlavaatteista, Jaska tuhisi.
– Taisi arkivaatteiden ostokin tehdä tiukkaa. Samoissa vaatteissa sitä pasteerattiin kesät talvet, pyhät arjet, komppasin.
– Mistä se Leelia oikein otti tulta ja miksi tyttökaverisi kirjoitti tälle?
- Pirjo oli kysellyt siltä, että onko hienon miehen käytöstä kutsua tyttö ensitreffeille prätkällä?
Minun teki, tunnustan, mieleni kommentoida tähän jotain hänen silloisesta moottoripyörästään, että jos Leelia olisi nähnyt sen, hän olisi ehdottanut pientä, vaikka kolmen kuukauden mittaista Konnunsuon kuokkimiskeikkaa Jaskalle edesvastuuttomasta kyytiin ottamisen ehdottamisesta, mutta sain virkistysjuoman vaikutuksista huolimatta pidettyä mölyt mahassani. Hymyilin vain ymmärtäväisesti.
– Leelia-täti oli suhtautunut paheksuvasti siihen, että nuhteeton ja hyväkäytöksinen, sanalla sanoen "hieno" tyttö pakotetaan istumaan prätkän takatarikalle, mikä itsessään sisältää vaarallisen loukun! Kas nääs tyttö joutuu pitämään kiinni kuljettajasta, eli ryhtymään tarpeettoman intiimiin ja ties mihinkä houkuttelevaan psykofyysiseen suhteeseen kuljettajan kanssa. "Tuntemattoman kuljettajan", Leelia vielä erikseen korosti.
Ja tyttöparka joutui vielä kietomaan hempeän viattomat käsivartensa prätkäkuskin ihvisen nahkarotsin ympärille. Se oli hänen mielestään moraalitonta, jos mikä, marisi Jaska.
Epäilin hetken, että Leelia tunsi Jaskan ennestään, mutta karistin tuon pelottavan ajatuksen mielestäni.
– Leelia arvosteli myös sitä, että tyttöystäväni kampaus kärsi kypärän pitämisestä ja mikä pahinta, emme voineet keskustella henkevästi ajon aikana, kuten ensitreffeillä kuuluisi, koska meillä ei ollut kypäräpuhelimia, voitko kuvitella?
– Voin helposti, eihän niitä vain silloin ollut vielä juuri kellään.
– Ja mistä minä nyt melkein tuntemattoman naisihmisen kanssa olisin puhunut, Jaska murehti.
– No mutta pysähdyittehän te varmaan ja kävitte kahvilla tai grillillä tai bensiksellä?
– No käytiin käytiin, ja siitähän se Leelia-lyyli kuumeni vallan. Kas kun minun rahani menivät tietysti bensaan, niin ne kahvit juotiin ladyni varoilla, ja se kuulemma viimeistään osoittaa, etten todellakaan olisi ollut sellainen herrasmies, jonka kanssa seurustelua kannattaisi jatkaa. Hei, kamoon, missä oli Leelia-tädillä elämän realiteetit?
Siinäkö kaikki? Meinasiko Pirjo todella hylätä sinut Leelian vastausten takia?
– No en minä tiedä, mutta olihan se noloa, että se prätkä vielä simahti sillä reissulla, Jaska vuodatti.
– No mutta eihän se sinun Beamerisi silloinkaan toiminut kuin ... vaikenin, saatuani vastaani varsin ärtyneen silmien muljautuksen.
– Mutta edelleenhän te olette yhdessä? Eikös teille kohtuu pian tuon reissun jälkeen syntynyt jälkikasvuakin, niin että kaikki päättyi varsin hyvin?
– Niin, eikös teillekin käynyt ihan samalla lailla aikanaan, tosin ilman moottoripyörää, ystäväni Jaska kysyi, hymyillen niin sarkastisironista hymyä, että sellaista ei parhaalta kaveriltaan osaisi odottaa missään tilanteessa.
Josta sainkin aihetta kommentoida, että eikös tilata nopeasti vielä yhdet, kun edeskäypä näyttää vilkuilevan kelloa siihen malliin, että kohta tulee valomerkki.