Ainutlaatuinen latolöytö ja muita Classic Racing -harvinaisuuksia

Suurin osa MP-messuilla käyneistä kiersi katsomassa Petrol Circuksen rakennetut pyörät. Osastolla oli jälleen, kiitos Alan Bridgerin, oma osionsa Classic Racing -pyörille. Messujen aikana ei välttämättä ollut aikaa pysähtyä tarkemmin lukemaan jokaisen Classic Racing -pyörän ohessa olleita tauluja, joissa kerrottiin pyörän historiasta joten nyt, kun pyörät ovat palautuneet kotitalleihinsa,  on mahdollisuus tarkastella näitä, monia kilparatoja nähneitä laitteita vielä kerran, ja rauhassa tutustua niiden uljaaseen historiaan.

Premier V8 vm. 1964 Omistaja: Jonni Puhakka

Moottori: 4-tahti, 90°V8, 4 neljä nokka-akselia (DOCH), sylinterin läpimitta 40mm, isku 34,6 mm, 349cm³, n. 47 hv/12000-14000 r/min, 6-vaihdetta.

Maailmassa on kaksi tunnettua 8-sylinteristä TT-moottoripyörän V-moottoria - Moto Guzzin 500-kuutioinen vuodelta 1956 ja tämä pälkäneläisen Tauno Nurmen suunnittelema 350-kuutioinen, joka valmistui 1962-64. Moottori on tehty täysin käsityönä 1960-luvun koneistus- ja hitsaustekniikalla. Nykyiset CNC-konestukset ja hitsausmenetelmät olivat tuolloin vain unelmia.

Tauno Nurmi oli mm. Kangalalan ammattikoulussa tehnisen työn opettajana. Oletettavasti T. Nurmen omassa verstaassa tehtyjen koneistusten ja alumiinipellistä taivutellen ja hitsaamalla tehtyjen osien ohella, pienempiä metalliosia on tehty oppilastyönä Kangasalan ammattikoulussa. Valuosien valmistus on tiettävästi tapahtunut Tampereella metallialan yrityksissä ns. Sotevasti, eli työajan ulkopuolella, työjohdon hiljaisella hyväksymisellä.

Käytännössä osiin purettu moottori ilman piirrustuksia, oli vuosikymmeniä purettuna eräässä saunakamarissa. Pari vuotta sitten, osat tulivat Vesa "Magneettomies" Vuorelan työpöydälle. Työmääräys oli lyhyt: Kokoa käyttökuntoon, kiitos. Ja näin tapahtui.

Seeley G50 vm. 1971 Omistaja: Jonni Puhakka

Moottori 1-sylint. 4-taht. sylinterin läpimitta 90,0 mm, isku 78,8 mm, 496 cm³, Amal 1 1/2" GP3-kaasutin, 4 vaihdetta.

Tamperelainen Kaarlo "Ante" Koivuniemi ajoi tällä pyörällä 1971 Espanjan MM-osakilpailuissa Jaramassa toiseksi. Merkittävä saavutus, eli viimeinen 500-kuutioisten MM-osakilpailuissa yksisylinterisellä, nelitahtisella saavutettu palkintokorokesija. Ante innostui Seeleystä nähtyään, kun Tommy Robb kilpaili sellaisella Imatralla vuonna 1970. Tommy Robb neuvoi, että jos toimii nopeasti, niin sellaisen saisi seuraavaksi kevääksi. Robb antoi Seeleyn "tehtaan", eli Colin Seeleyn yhteystiedot ja heti seuraavalla viikolla lähti Tampereelta kirje Englantiin. Vastauksena tuli, että uuden Seeley-kilpapyörän saisi seuraavaksi kevääksi suorittamalla ennakko-maksun tilausvahvistusta varten.

Asiat etenivät ja keväällä 1971 Ante matkusti kavereidensa kanssa Englantiin hakemaan pyörää. Ante ja Seeley G50:sen ensimmäinen yhteinen kisa oli Hakametsän Jäähallin ympäriajo Tampereella 1971.

Suzuki RG 125 Rotary vm. 1976 Omistaja: Henry Joona

Moottori: 1-syl. 2-tahti. 124cm³, luistiohjaus, 32 hv, 6-vaihdetta, paino 85 kg

– Idea syntyi, kun sain Tepi Länsivuoren ja Seppo Rossin mekaanikko Lauri "Lasu" Veijalaiselta käytetyn RG500:sen luistiohjatun sylinterin. Se kunnostettiin ja päätin kokeilla, miten se sopisi Suzuki RM125 moottorin alakertaan. Haaste oli, että RG-sylinteri on luistiohjattu ja RM-sylinteri mäntäohjattu. Luistiohjaus piti siis rakentaa RM 125 alakerran kylkeen, kuivailee pyörän rakentaja Henry Joona lähtöasetelmia.

Käytännössä moottorin alakerran ja sylinterin väliin on koneistettu kookas alumiini-istukka, jossa luistinlevy pyörii. Virtauksen tehostamiseksi istukan ja luistinlevyn väliin on jyrsitty niin sanottu labyrinttikanavisto. Tässä ja monissa muissa moottoria ja vaihteiston osien koneistuksissa, suurena apuna oli Olavi "Kone-Olli" Lehtinen (R.I.P.) Osaavana rakentajana Henry Joona teki itse pyörän rungon. Sen esikuva on MM-tasolla menestyneen Morbidelli 125 tehdaskilpurin rakenne.

Aprilia AF1 250 replica vm. 1987 Omistaja: Markku Taurama

Moottori: 2-taht. 2-syl. tandem, luistiohjattu 75hv/12 800rpm, kuivapaino 98 kg.

– Ihastuin aikoinaan Aprilian 250-luokan 1987 tehdaspyörään. Sen hinta vain hirvitti. Replican teko käynnistyi 2014, kun ostin kaverilta Yamaha TZR250 2 MA -rungon ja kaksisylinterisen, 250 cc Rotax tandem-moottorin, kertoo Markku Taurama.

Muut osat löytyivät lopulta sieltä sun täältä. Etupää ja vanteet ovat Honda CBR 600:sta ja takana on Yamaha R6:n iskari. Jarrut ovat edessä ja takana Brembot, kuinkas muuten. JL Meccanica levensi takahaarukan ja sovitti Mika-Sakari Komun viimeistelemän moottorin runkoon.

Pakoputkien tekeminen vei Markun mukaan oman aikansa. Ne kun luikertelevat kovin eri teitä taaksepäin. Kartioiden teossa tulikin pari harjoituskappaletta, mutta lopulta putket saivat oikean muodon ja reitityksen. Käydännössä kahdella 38 mm Dell'Orto -kaasuttimella varustetun männät "lyövät" yhtäaikaa, joten käyntiääni on erikoinen ja työntökäynnistys voimia vaativaa. Ajossa kuivapainoltaan 98 kilon painoinen Aprilia AF1 replica on Markun mukaan ketterä ja kevyt, eli teho/painosuhde on kohdillaan.

T.Aalto #3 vm. 1989 Omistaja: MBW-Team Finland

Moottori: Yamaha FZ/Kawasaki ZR

Kustannussyistä muutama suomalainen RR-sivuvaunukilpailija rakensi itse LCR-tyyppisen kilpapyörän, etenkin 1980-luvulla. Yksi tällainen on Kullasta kotoisin oleva Timo Aalto. Yhteensä hän ja taustajoukot valmistivat näitä palkkirunkoisia, LCR-tyyppisiä sivuvaunukilpureita kolme kappaletta. Näistä esillä on viimeisin, eli 1989 tehty #3 -versio.

Rungossa oli alunperin Yamaha FZ750 moottori. Myöhemmin se vaihtui tehokkaampaan Kawasaki ZXR1000 moottoriin.

Timo Aaltosen lisäksi, pyörällä on ajettu eri tiimien toimesta useita vuosia Suomessa, Baltiassa ja Pohjoismaissa.
Nykyisin tämän kotimaista alan 1980-luvun lopun tekniikkaa ja osaamista edustavan kilpapyörän voi nähdä koti- ja ulkomaisissa Classix TT-kilpailuissa ja -tapahtumissa.

EML Jumbo vm. 1984 Omistaja: Henri Müller

Moottori: 2-tahtinen, 2-sylinterinen, 980cm³, 2 x 36 mm kaasutin, 4 vaihdetta, +100 hv.

– Mikko Niilola osti pyörän uutena EML-tehtaalta 1984. Perusteluna, että hollantilaispari Hans Bächtold-Frits Fuß voitti vastaavalla pyörällä kaksi maailmanmestaruutta. Niilola-Toikka kilpailivat Suomenmestruudesta meidän kanssa (Sauli "Sale"Virtanen-Henri Müller) ja tuliterän Jumbon piti olla meille yllätys. Ekaan kilpaan Kouvolaan (Niilolan kotirata) oli tehty Jumbon voimalle sopiva kaksoishyppyri. Me ei otettu riskiä hitaammalla Yamahalla ja voitettiin silti se ja jokunen toinenkin kisa, kuvailee pyörän omistaja Henri Müller EML-Jumbon taustoja.

Sittemmin Jumbolla on, motocrossin ohella, ajettu jäärataa. Henri Müller osti pyörän sen kolmannelta omistajalta ja kunnosti sen läpikotaisin. Tämän jälkeen, aikanaan MM-tasolla kilpaillut kaksikko Virtanen-Müller ajoivat Jumbolla jokusen kauden Classic Motocrossia. Nykyisellään pyörä on kuitenkin toimettomana, kun Australiassa asuva Sauli Virtanen joutui uudessa kotimaassaan vakavaan liikenneonnettomuuteen.

Husqvarna 250 CR vm. 1986/87 Omistaja: MP-Racing Oy

Moottori: 1-syl. 2-taht. 249 cm³, 6-vaihd. 38 mm Mikuni, n. 20 hv/5500rpm.

Vastikään 50 vuotta täyttänyt MP-Racing Oy Hyvinkäällä on koko toiminnan ajan ollut Husqvarnan maahantuoja. Ei siis ihme, että sen vaihdokkirivistössä voi olla harvinaisiakin helmiä. Yksi tällainen on Simo Taimin 1986 Husqvarna 250 CR Factory. Se on tasan viimeinen Ruotsin Husqvarna-tehtaalla tehty tehdaskilpuri. Tämän jälkeen tuotanto siirtyi Italiaan.

Simo Taimi voitti tällä pyörällä 1986 motocrossin 250-luokan Suomenmestaruuden. Muita pyörän historiaan liittyviä maininnan arvoisia tapahtumia on, että muun muassa enduron 6-kertainen Suomenmestari ja MP Racing Oy perustaja, Mauri "Maukka" Penttilä ajoi vanhemilla päivillään tällä pyörällä viimeisen kilpailunsa. Kyseessä oli vaativa Gotland Runt enduro.

Husqvarna 500 vm. 1962 (replica) Omistaja: Tapio Hartikainen

Moottori: 1-sylint. nelitahtinen, 499 cm³, Amal GP -kaasutin, e-vaihdetta.

Tämä iso nelitahti-Husqvarna on niin sanottu käyttö-replica. Se ei siis ole pikkutarkka tehdaspyörän kopio. Eikä sen edes tarvitse olla, koska sillä ajetaan täysipainoisesti Classic MX -kilpaa. Tapio Hartikaisen Husqvarnan moottori on ruotsalaisen alan taitajan, Göstä Svenssonin tekemä 1:1 alkuperäiskopio. Se on melkolailla pienintä piirtoa ja säätönipukkaa myöden Nils Hedlundin aikoinaan virittämän kuudentoista, alkuperäisen tehdas-moottorin kopio.

Kun klassikkopyörillä ajetaan oikeasti kilpaa, on jouston oltava tiptop. Siksi tässä pyörässä on ulkoisesti "vanhanaikaiset", mutta tekniikaltaan nykyaikaiset Öhlins Classic -iskarit. Etuhaarukka on alkuperäisten Husqvarna-tehtaspyörien tavoin, "Norton Roadhoder -tyyppinen", eikä "Cerianin kaltainen", joita on usein etenkin italialaisissa "Husqvarna 500" replikoissa. Yksityiskohdiltaan, kuten öljysäiliö ja ilmanpuhdistinkotelo, Team-Hartikaisen Husqvarnat eivät häpeä pätkääkään Nils Hedlundin alkuperäisten rinnalla.

Godden-Jawa 493 vm. 1986 Omistaja: Pekka Kortelainen

Moottori: 1-syl. 4-t. 4-ventt. SOHC, 493 cm³.

Jawa-Speedwaypyörät ovat todellisia perusmallin Jappi-Ukko -kilpapyöriä. Tämä perustekniikaltaan vuosimallin 1986 oleva laite oli aikoinaan myös lajin ehdotonta huippukalustoa. Nykyisellään tämän ja vastaavia speedwaypyöriä on mahdollista nähdä ja kokea elävänä esimerkiksi Jappi-Ukot -ajotapahtumissa.

Honda CR 250R vm. 1997 Omistaja: Timo Rahkonen

Moottori: 1-syl. 2-taht. 249 cm³, 5-vaihd. 48 hv.

Tyylipuhdas Calssic Motocrossin uuden Super EVO -luokan (1995-2000) kilpapyörä. Vaikka ikää on yli 25 vuotta, ehtii tälläkin pyörällä hyvin Classic-kilparadalla. Esillä oleva pyörä tuli omistajalleen jokunen vuosi sitten. Talvella 2024-25 se huollettiin ja kunnostettiin niin moottorin kuin rungon osalta. Vanhan pakoputken korvasi FMF-pakoputki ja OEM-vaimennin, Showan etujousitus shimmattiin 95 kg kuljettajalle ja taakse tuli WP-Factory -iskari. Näin pyörä on valmis tulevan ajokauden Super EVO -koitoksiin.

Uuden Super EVO -luokan toivotaan tuovan Classic Motocross kilpailuihin uutta kalustoa ja kuljettajia. Tällaisia ajokelpoisia kilpureita kun on usein ns. kuntopyöränä. Pientä ehostusta ja laite on valmis lähtöviivalle. Classic Motocrossissa on parasta, että kaikille löytyy vertaisensa ajo- ja kilpakaveri niin radalla kuin varikolla.

Bultaco Pursang MKt6 vm. 1967 Omistaja: Erkki Petäjä

Moottori: 1-syl. 2-taht. 72x60 mm, 249 cc, 30 mm Amal-kaasutin. 40 hv.

Tällaisella pyörällä aloittivat suomalaisen moottoripyöräurheilun menestyjät Pentti Korhonen (mm. GP 350-luokan MM-pronssi ja endurace-ajon MM-hopea) ja Ilkka Heinäaho (eri lajien monikertainen Suomen- ja Euroopan mestari jne.) 250-luokan TT-kilpailut 1967-68. Tuolloin radat olivat vähintään osittain sorapohjaisia ja Keski-Suomen Konnevedeltä tullut kaksikko oli hyvinkin pitelemätön TT-ajoissa. Ei ihme, kun molemmat ajoivat samalla pyörällä myös jäärataa ja tuolloin hyvin suosittua maaradan urheilukone-luokan kilpailuja.

Tällä hetkellä nosteessa oleva Flat Track -ajo vastaa paljossa juuri maaradan urheilukoneluokkaa. Siksi ei liene mahdotonta, vaikka Flat Track -kilpailujen oheen tulisi myös Classic-luokka. Siinä luokassa esimerkiksi tällainen Bultaco Pursang 250 MK6 voisi olla kova sana. Ainakin historiasta löytyy koviakin näyttöjä aiheesta.

Pedersen-JAP vm. 1967 Omistaja: Helena Ikonen

Moottori: 1-syl. 4-taht. 2-vaihd. 496 cm³, polttoaine: metanoli.

Arvostettu tanskalainen rakentaja Kurt V. Pedersen valmisti 1960-luvulla pienen sarjan norjalaisen maaratamestari Basse Freen'in kilpapyörään perustuvia runkoja ja valmiita kilpapyöriä. Näitä alan huippua edustaneita laitteita tuli myös Suomeen muutama kappale.

Haapajärveläinen metsuri ja taidemaalari Leo Ikonen oli nuoruudessaan menestyksellinen maaratakuljettaja. Hän oli mm. 18-vuotiaana maaradan nuorten luokan paras 1969. Vakava metsästysonnettomuus katkaisi kuitenkin Ikosen kilpauran 1971. Tästä huolimatta hän osti 1991 Kokkolasta tämän Pedersen-JAP maaratapyörän osina ja entisöi sen jouluksi 1992. Se keneltä Leo Ikonen osti tämän entisöimänsä Pedersen-JAP kilpapyörän ja laitteen aiempi historia ovat hämärän peitossa. Leo Ikonen menehtyi vakavan sairauden myötä 2018.

BSA 250 Bantam vm. 1955 Omistaja: Hannu Ihatsu

Moottori: 1-syl. 2-tah. 175 cm³, 5,5 hv.

Brittiläinen BSA on parhaiten tunnettu isoista nelitahtisista. Vaan on BSA tuottanut aikoinaan myös keveitä kakstahtisia. Nämä 175-kuutioiset olivat suosittuja etenkin 1950-luvulla. Nykyisin BSA Bantam 175 on etenkin Briteissä suosittu Classic Trialissa.

Esillä olevassa pyörässä oli alunperin takana ns. Plunger-jousitus. Sen toimivuus trialissa ei kuitenkaan ole kaksinen. Siksi pyörän ensimmäinen omistaja ja rakentaja Kenneth "Kenne" Wickberg teki siitä jäykkäperäisen.

Samoin etuhaarukka on vaihdettu alkuperäistä paremmin toimivaan. Lisäksi alkuperäiset maantieajoon sovitetut välitykset on korvattu tiheämmällä toisiovälityksellä, eli isommalla takarattaalla. Näin välitykset sopivat paremmin trial-ajoon. Kuriositeettina mainittakoon, että pyörän tankissa on Trialin moninkertaisen maailmanmestari Yrjö Vesterisen nimikirjoitus.

AFA-JAP vm. 1954 Omistaja: Tammelan Kravattitehdas

Moottori: 1-syl. 4-taht. 496 cm³, metanoli.

– Jokioisilta päivää, tyhjennettiin vaarin latoa ja sieltä löytyi joku kilpapyörä, ehtisitkö tulla katsomaan sitä? Puhelun jälkeen tammelalainen Jouni Seppänen kävi katsomassa mistä oli kyse ja totesi tehneensä todellisen latolöydön.
Kyseessä oli 1950-luvulla Tutun Hakkapeliitat Speedway-joukkueessa ajaneen Lars Ramstedet'in AFA-Jap kilpapyörä.

Parhaiten rallikuljettajana tunnetun Rauno Aaltosen isä, Alfred Frans Aaltonen (AFA) toi 1950-luvun alussa Speedway-ajon Suomeen. Hänen yrityksessään valmistui viisi silloisen, englantilaisen Rotrax-rungon perustalta tehtyä AFA-Jap speedwaypyörää. Nämä tulivat tuolloin perustetun Turun Hakkapeliitat Speedway-joukkueen käyttöön. Samaan aikaan Alfred F. Aaltonen teetti Kupittaalle (nyk. paikalla iso Citymarket) speedwayradan. Tästä alkoi suomalaisen speedwayn historia.

Cooper Mk VI 18-52 Formula 3 vm. 1952 Omistaja: Jonni Puhakka

Moottori: 1-syl. 4-taht. OHV.

Toisen maailmansodan jälkeen Britanniassa aloitettu "500"luokan kilpa-autoilu sai sen verran suosiota, että 1950 se virallistettiin ja nimettiin Formula 3 -luokaksi. Kilpa-autot olivat kevytrakenteisia ja moottorit otettiin yleensä JAP- tai Norton -moottoripyöristä. Finlands Automobilklubb/Suomen Automobiiliklubi päätti 1951 ostaa kolme Cooper F3 kilpa-autoa suoraan tehtaalta. Kuljettajiksi valikoituvat Leo Mattila, Seppo Keinänen ja Jouko Nordell.

Esillä oleva Cooper MK VI 18-52 on alunperin Pentti Keinäsen kilpa-auto. Hän kilpaili sillä mm. Eläintarhan ajoissa, sekä raviradoilla ajetuissa maarata-ajoissa. Myöhemmin autolla on kilpaillut mm. Formula V -autojen suunnittelijana tunnettu Max Johansson.

Formula 3-luokan tunnetuimpia suomalaisia on Curt "Curre" Lincoln, joka saavutti 400 kilpailussa noin 200 voittoa. Hän voitti Eläintarhan ajoissa 14 kertaa vuosina 1951-1962 Formula Junior- ja F3-luokassa. Curt Lincoln oli myös yksi Keimolan moottoriradan puuhamiehistä. Siellä hän ajoi myös viimeisen kilpailunsa 50-vuotiaana 1968.

Aiheesta aikaisemmin: 

MAANANTAI 24.2.2025 08:01

17 harvoin esillä olevaa Classic Racing -pyörää samassa paketissa

KESKIVIIKKO 28.2.2024 09:01

Petrol Circuksen Classic Racing pyörät osoittivat - Suomessa on paljon kisapyöriin vaadittavaa rakennustaitoa