Pyörät olivat löydettäessä puuterinkaltaisen paksun vuosikertatomun peitossa, onneksi niiden päälle oli kuitenkin laitettu pressut aikanaan. Renkaat olivat perstoutuneet ja joko puhki tai muuten tyhjinä. Vanteitten pinnat olivat täynnä hämähäkinverkkoja. Kanan ja ankanhöyheniä oli tarttuneena joka paikkaan, joka oli vähänkään öljyinen tai rasvainen.
Muutama osa puuttui ulkopuolelta, mutta muuten nämä kaksi pyörää olivat yhtä asiallisen näköisiä kuin silloin, kun niiden moottorit oli sammutettu viimeistä kertaa.
Onnellinen ostaja oli nähnyt ne edellisen kerran 10 vuotta sitten. Omistaja ei silloin ollut kiinnostunut myymään niitä. Ajatus pyörien ostamisesta ja kunnostamisesta sekä palauttamisesta liikenteeseen palasi ostajan mieleen, kun hän työasioiden vuoksi joutui muuttamaan kaakkois-Washingtonin alueelle lähelle pyöriä.
Saman tien hän meni katsomaan niitä, ja hänen suureksi hämmästyksekseen ne olivat edelleen tallella. Hän ei kuitenkaan pilannut tilannetta yrittämällä ostaa pyörät, vaan ystävystyi omistajan kanssa.
Koska tämän elämäntilanne oli muuttunut, ja kun tiesi, miten kiinnostunut ostajakandidaatti oli vanhoista pyöristä, pääsivät he lopulta sopimukseen oikeasta hinnasta.
Enempää tarinasta ei kerrota ostajan ja myyjän toivomuksesta, sillä myyjän perheellä on hyvin vahva tunneside näihin pyöriin, jotka suvun patriarkka oli jättänyt jälkeensä.
Näinhän se on, että jokaiseen moottoripyörään kuuluu tarina. Toisiin jopa useita ja toisiaan uskomattomampia. Katso pyörien kuvat Ultimatemotorcyclingin sivuilta.