Ralf Molander on harrastanut moottoripyöräilyä koko ikänsä, mutta vasta lopetettuaan vesijet-uransa 2000-luvun alussa vakavan loukkaantumisen seurauksena, hän siirtyi tiiviimmin moottoripyöräilyn pariin. Vauhdikkaat ja vaaralliset lajit näköjään seuraavat toinen toisiaan.
– Cross Country rally kiehtoo monipuolisuutensa takia. Toki normaali crossikin on haasteellista, mutta siinä ajetaan tiettyä merkittyä rataa niin lujaa ja virheettömästi, kuin pystytään. Cross Countryssä joutuu lisäksi navigoimaan, tekemään ratkaisuja yrittääkö suorinta reittiä vai kiertääkö turvallisempien reittien kautta. Haastetta riittää henkisen kestävyyden rajoille asti, Molander pohtii.
Vahvuutenaan Molander pitää sitä, että minkä hän taidoissa ja nopeudessa menettää, hän voittaa ajotaktiikalla. Hän pyrkii ajamaan omalla mukavuusalueellaan, jolloin pitkissä ralleissa huomaa, että nopeasti ja oman osaamisensa äärirajoilla koko ajan ajavat kuskit alkavatkin tulla eteen tai tippuvat hissuksiin pois rivistä. Taktiikan toimivuudesta kertoo, että Molander on aavikkoralleissa päässyt pistesijoille, joka itsessään on jo huippusuoritus.
Dakar-harjoittelua Lapissa
Dakar-ralliin ei voi lähteä kylmiltään. Perusajoharjoittelumahdollisuuden on antanut mm. Riihimäellä kotiaan pitävä Motojyskin kanssa jo 2009 alkanut yhteistyö. Heidän Riihimäellä sijaitsevat yli 30 km:n enduroharjoitteluratansa sekä Lapissa kesäisin järjestettävät International Six Nights Enduro-safarit ovat loistavaa ajoharjoittelua. Molander otti myös henkisen valmennuksen mukaan, että kykenee olemaan oman päänsä kanssa keskellä jatkuvia haasteita. Hyötyä oli varmasti Lundin yliopistossa suoritetuista riskien hallintaan, inhimillisiin tekijöihin ja järjestelmäturvallisuuteen liittyvistä opinnoista.
Molander on treenannut hiekalla-ajoa Yyteriä myöten, mutta feshfesh-hiekkaolosuhteita ei Suomesta löydy, jota taas Dakarin hiekka on. Molander kuvailee Dakarin hiekkaa sanoilla "pulverimainen, kuin perunajauhon keskellä ajaisi". Hiekka upottaa akselia myöten ja pölisee, nopeamman kilpailijan kiitäessä ohi menee 2-3 minuuttia, ennenkuin ohitettu kykenee näkemään eteensä. Koskaan ei voi tietää, mitä hiekka on alleen kätkenyt. Ajoreitti on täynnä kovia uria, jotka voivat mennä mihin suuntaan tahansa ja isot kivilohkareetkaan eivät itsestään aavikon keskellä paljoa huutele. Taitoa, kestävyyttä, mutta myös tuuria Dakar-ralli vaatii.
Lisähaaste, eikä lainkaan vähäisin on raha. Harvalla meistä on laittaa peliin se 100.000 euroa, jonka osallistuminen Dakar-ralliin maksaa varusteineen, matkoineen ja kisamaksuineen. 80% rahoituksesta Molander kaivoi omasta pussistaan, joten ihan heti ei uudestaan tälle taipaleelle lähdetä.
Ohjaustangosta peukaloon
Ralf Molander ehti ajaa kaksi päivää Dakar-rallissa, kun pulverimaisen hiekan kätköissä oli este, jonka seurauksena Molander kaatui, moottoripyörän ohjaustanko löi peukaloon, jolloin oikean käden peukalon jänne meni poikki.
– Kuulin samaan aikaan varoitusäänen (jokaisella kilpailijalla on ajokissaan hälytysjärjestelmä, jolla voi varottaa kanssakilpailijaa, joko lujempaa takanatulevaa tai jos joutuu pysähtymään. Järjestelmä varottaa äänellä lähellä olevia kilpailijoita, jotta nämä pystyvät varomaan ja väistämään), jonka takaa lujaa vauhtia tuleva auto on laukaissut. Nopeasti loikkasin lähellä olevan pusikon suojiin, mutta kovaa vauhtia tuleva rallikuski väistikin vaistomaisesti reitille hylkäämäni pyörän juuri samaan suuntaan, johon itse olin loikannut turvaan. Siinä jo luulin hetkeni koittavan, en voinut kuin kyyristyä odottamaan törmäystä, mutta viimehetkessä rallikuski huomasi minut, ja sai kuin saikin ajokkinsa pysäytettyä, Molander kertoo.
Ambulanssihelikopteria ammatikseen lentävä Molander pääsi kollegan kyytiin, tosin väännettyään ensin itse peukalonsa paikalleen ja odoteltuaan muutaman tunnin aavikon paahteessa. Toki peukalo olisi voitu sitoa ja paketoida ja näin yrittää rallia vielä eteenpäin, mutta Molanderin ammatti ambulanssihelikopterilentäjänä vaatii 100% terveyttä, joten sen riskin ottaminen, että peukalo vaurioituisi loppuiäksi, sai jättämään kisan suosiolla kesken. Henkistä vahvuutta tähänkin päätökseen tarvittiin. Lääketieteellinen lupakirja, joka vaaditaan ambulanssihelikopterilentäjältä, ja sen säilyttäminen, on kuitenkin hänen ammattinsa kannalta elinehto.
Dakar päättyi leikkaukseen
Kotiinpaluu ja peukalon korjausleikkaus oli Dakar-seikkailun päätös.
Vaativaan ralliin valmistautumiseen kuului myös henkistä valmennusta ja sen tärkeys korostui nyt, kun oma unelma ja haave maaliinpääsystä ei käynytkään toteen.
Sairausloma kestää näillä näkymin maaliskuun alkuun. Työ ampulanssihelikopterin lentäjänä omalta osaltaan mahdollistaa Molanderille myös moottoripyöräilyn ammattimaisen jatkamisen. Työajat kun menevät niin, että ollaan 48 h viikon aikana vuorossa ja loppuviikko vapaalla. Sekä virallinen työ että ammattimainen moottoripyöräily vaativat tiukkaa ja kurinalaista elämää, treenaamisineen, ruokavalioineen ja riittävine lepoineen.
Seuraavaa aavikkorallia ei vielä ole tiedossa, mutta ainakin muutaman endurokisan Molander aikoo Suomessa ajaa.
– Mikäkö saa ihmisen lähtemään Dakar-ralliin? Haave, ikäänkuin oma Mount Everest, jolle kiivetä. Omien rajojen löytäminen. Itsensä haastaminen. Välttämättä sinne ei tarvitse enää lähteä, mutta jos joku tuon 100.000 toisi käteen, niin ehkä sitten kuitenkin, Molander selvittää.
Tämä näin vapaaehtoisille sponsoreille vinkiksi.