Motouutiset testaa: Rukka Airgobina 2.0 naisten touring-puku helteisille keleille

Kun alkukesästä saimme testattavaksemme Rukka Airgobina 2.0 -touring ajoasun, oli harmillisen viileää ja näytti pitkään siltä, että ainakaan kotimaassa pukua ei tarvitse ajoreissuille pukea. Onneksi lopulta sää lämpeni, joten tänäkin kesänä saatiin nauttia helteisistä ajokeleistä ja pääsimme kunnolla kokeilemaan puvun ominaisuuksia. Varsinkin loppukesästä tekemällämme Euroopan reissulla, puku pääsi todelliseen testiin.

Tänä keväänä Rukka päivitti miesten Airgobi- ja naisten Airgobina -touring-puvut, joista tehtiin 2.0-versiot. Vaikka alkukesä oli viileä, Aigobina 2.0 ajohousut olivat loppu, joten testattavaksi tuli Airgobina 2.0 ajotakki ja Airgobina-ajohousut.

Allekirjoittaneella ei ole aikaisempaa kokemusta Rukkan hellekelin ajoasuista, mutta nähdäkseni suurin muutos on Airgobina-ajoasun materiaalissa. Aikaisemman version päällismateriaalina on käytetty ilman läpäisevää neulottua CORDURA AFT:tä, joka päivitettiin erittäin joustavaan CORDURA Stretch Mesh 500D:hen. Jo heti ensituntumalta, päällysmateriaalin joustavuus tekee puvusta tyköistuvan ja miellyttävän käyttää. Aikaisempiin Rukkan ajoasuihin verrattuna, mitoitus tuntuu olevan hieman reilu.

Ensimmäiset testit ja vähän pukuvertailua

Kun helteet vihdoin saapuivat ja pääsi ensimmäistä kertaa testaamaan Airgobina 2.0 -touring ajoasua, hymy oli herkässä. Ei ollut hiki, vaan lämmin ajoviima hyväili ihoa. Helle on helle, vaikka olisi t-paidassa ja shortseissa ja toki esimerkiksi tankatessa tai tietyömaan liikennevaloissa seistessä tuli lämmin, mutta tukala olo helpottui heti, kun pääsi jälleen liikenteeseen.

Aigobiina-ajotakissa on kolme värivaihtoehtoa: täysin musta, vaalean harmaa tai musta, punaisin tehostevärein. Housut ovat kokomustat.

Aikani testailtua helleajoasua, aloin pohtia, minkälainen ero helteellä ajettaessa on viime kesänä testaamani Raptorinan ja Airgobinan välillä. Edellisvuoden kokemukseni perusteella uskalsin tuolloin väittää, että Raptorina on lähes täydellinen touring-ajopukukokonaisuus naisille, joten testasin tämänkin.

Testikäytössä Raptorina - lähes täydellinen touring-ajopukukokonaisuus naisille Rukkalta

Raptorinan takissa on todella paljon vetoketjuilla säädettäviä tuuletusaukkoja, joten siihen saa hyvän läpivedon. Ero Airgobinaan tulee juuri tässä, on eri asia, onko puvussa läpiveto vai niin, että ilma kulkee tasaisesti puvun läpi kaikkialta. Konkreettisimmin sen huomaa, kun pysähtyy tankille, hikoillee ja lähtee jatkamaan matkaa. Raptorinassa ihon kosteutta jää takin sisään, kun Airgobinassa kosteus haihtuu lähes heti, kun pääsee kunnolla liikkeelle. Tämän olisi varmaan voinut loogisestikin päätellä, mutta tulipahan kokeiltua ihan konkreettisesti.

Matkavalmisteluja ja lopulta reissuun kahden puvun taktiikalla

Kunnolla Airgobina tuli testattua loppukesän Euroopan reissullamme. Lähtiessämme matkaan elokuun puolessa välissä, Euroopan rajuimmat, +40°C helteet olivat ohi ja Suomessa lämpötilat tippuivat todella rajusti, lämmintä oli enää +10°C ja satoi vettä. Tosin Etelä-Euroopassa näytti olevan vielä +20°C - +30°C lämpötiloja. Koska jo lähtiessä oli noin viileää ja tulisimme takaisin vasta kolmen viikon päästä, eikä noin pitkän välin sääennusteita voinut tietää kukaan, niin päätin lopulta lähteä matkaan "kahden ajopuvun taktiikalla". Airgobina laukkuun ja alkumatkasta päälle Rukkan, vanhempaa tuotantoa oleva, Elastina touring -ajoasu. Molempiin käy samat D30-suojat ja Rukan puvuissa suojien vaihto puvusta toiseen on todella helppoa.

Hihojen suissa on vetoketjut.

Suurin, ennakkoon ratkaistava asia oli, lämpötilan lisäksi, sateet. Airgobina – kuten eivät muutkaan mesh-kankaasta valmistetutu puvut – ei pidä vettä. Sen kanssa, sade- ja tuulensuojaksi suosittellaan hankittavaksi yhteensopiva, 3-kerroksisesta laminaatista valmistettu Rukka Transfo-R Gore-Tex -sadepuku, mutta tähän hätään sellaista ei ollut saatavilla. Sen tilalle sain Hanx:ilta kevyen, hengittävän ja pieneen tilaan menevän Rain Activo -sadeasun. Ja koska reissun lähtöolosuhteet olivat suoraan sanoen kylmät, niin varmaan tästä syystä mukaan otettu, viileän keleihin tarkoitettu arsenaali oli todella kattava: Rukka Kimb-R -väliasu, Rukka Outlast -väliasu ja kaiken varalta vielä Svalan Merino Extreme -kerrasto.

Alkumatkasta suurin osa olikin päällä, Kimb-R, Svalan merino ja vaikka Elastina onkin goretex-puku, niin Hanxin sadeasu oli takaamassa kuivuuden lisäksi lämpöä. Hyvin tarkeni ajaa Etelä-Pohjanmaalta Helsinkiin.

Euroopan puolelle päästyämme, olimme ensimmäisen yön Lyypekissä. Illalla päästyämme hotelliin vaihdoin puvun suojat Elastiinasta Airgobinaan. Aigobinassa on taskut selkä- ja rintasuojille, ne eivät tule automaattisesti puvun mukana, ja vaikka ne osaltaan vaikuttavat puvun hengittävyyteen, olivat kyseiset lisäsuojat käytössä.

Sadeasu oli välillä tarpeen.

Lähtiessämme Lyypekistä, oli +20°C ja mietin, olisiko pitänyt laittaa jotakin pitkähihaita ajopuvun alle. En laittanut, eikä sitä kyllä olisi tarvinnutkaan. Alkuun oli kivan viileää ja mitä etelämmäs ajoimme, sitä lämpimämmäksi keli muuttui. T-paidalla selvisi hienosti.

Ensimmäiset sadekuurot tulivat eteen seuraavana ajopäivänä. Keli viileni muutenkin, joten heitin alle pitkähihaisen Kimb-R -paidan ja sadeasun ajopuvun päälle. Jälleen tarkeni mainiosti, eikä kastunut.

Mietteitä ajoasukokonaisuudesta

Kankaan joustavuudesta johtuen, Airgobina on todella mukavan tuntuinen päällä. Taskuja (jälleen) toivoisin lisää. Rintasuojat "valloittivat" takin sisäpuolella olevat, niille varatut taskut. Takissa on kaksi taskua ulkopuolella, jossa toisessa on lisänä vedenpitävä pussi+avainlenkki oikeassa etutaskussa. Henkilökohtaisesti tykkään, että housujen etupuolella on kaksi, sivuilta avattavaa vetoketjullista taskua, kuten Airgobiinassa, jo siitäkin syystä, että niitä on helpompi hyödyntää, kuin yhtä ylhäältä päin avattavaa taskua.

Takin ja housujen molemmilla sivuilla on taskut.

Housuissa vierastin aluksi tiukkoja lahkeen suita. Lyhytvartisten ajokenkien kanssa se ei ole mikään "ongelma", mutta kunnon ajosaappaiden kanssa saa hieman jumpata, että lahkeet saa ajokenkien päälle. Toki lahkeet voi jättää myös ajosaappaiden varren sisään, mutta tämä ratkaisu ei tuntunut hyvältä. Tarkemmin ajateltuna ja pidemmän käytön myötä ajattelin, että ratkaisu sittenkin on ihan harkittu, sillä sitä ei oltu korjattu 2.0-versioon. En tiedä, mutta voi olla, että näin tyköistuvien, joustavaa kangasta olevien lahkeiden suihin laitetut vetoketjut joutuisivat turhan lujille.

Ajomukavuutta lisäävät housujen AirCushion-pehmuste ja Antiglide Schoeller Keprotec -luistonesto takamuksessa. Nämä löytyvät molemmista Airgobina-malleista ja korostuvat pidempää matkaa ajettaessa. Vaikka alkuperäisissä Airgobina-ajohousuissa on joustavaa materiaalia vain lahkeen sivuilla, polvien yläpuolella, alaselässä ja lahkeen suissa, niin käytössä ne tuntuvat todella mukavilta. Voin kuvitella miten, kokonaan joustavaan CORDURA Stretch Mesh 500D:tä olevat vastaavat Airgobiina 2.0 ovat käytössä paremmat. Ajotakkihan oli jo tuota kyseistä materiaalia.

Lahkeet ovat hyvin tyköistuvat.

Ajohusujen vyötärössä on joustokuminauha ja takin helma on säädettävissä, sivuilla olevilla tarranauhoilla.

Kokonaisuudessaan Airgobina osoittautui loistavaksi ajoasuvalinnaksi tälle reissulle. Hirmuhelteiltä vältyttiin, mutta itselleni yli 30 asteen lämpötilat ovat ihan riittävät. Tuon kolmen viikon aikana keliolosuhteet vaihtelivat todella paljon. Paluumatkan loppupuolella iski laiskuus. Oli suhteellisen lämmintä ja satunnaisia sadekuuroja tai sadekuuron uhkia tämän tästä, joten vaihdoin takaisin Elastiina ajoasuun.

Kaikilla ei ole mahdollisuutta ottaa kahta ajopukua matkaan ja ihan reissumme alun 300 kilometriä lukuun ottamatta, olisin mainiosti selvinnyt pelkällä Airgobiinalla. Ehkä, tuohon jo mukana olleeseen "arsenaaliin" lisäisin, varmuuden vuoksi, vielä jonkun windstopperin ja outlast t-paidan.

Airgobina 2.0 on tyylikäs, toimiva kokonaisuus.