Suomen Sivuvaunuyhdistys vietti 40-vuotisbileitään Punkaharjulla

18-20.7. pidettiin Suomen Sivuvaunuyhdistyksen neljäkymmentävuotispippalot Punkaharjulla. Paikalle oli saapunut kahdeksan yhdistelmää ja runsas joukko soolomotskareita, niin entisiä kuin nykyisiä ja oletettavasti myös tulevia sivuvaunumotoristeja.

Tasan 40 vuotta sitten joukko innokkaita motoristeja päätti Snappertunassa, jotta ajellaan yhdessä sivareilla ja keksitään kaikkea kivaa. Jo tuolloin ruotsalaiset sivaristit tiesivät, että kolmella pyörällä on kaksi kertaa hauskempaa. Jumbo Run -tapahtuma on tärkeä osa sivaristien toimintaa ja se onkin järjestetty jo 36 kertaa. Kun motoristin alku on ajellut tovin, jos toisenkin on luonnollista, että syntyy perheitä. Soolon päälle ei kahta useampaa oikein saa joten kolme pyörää on oiva ratkaisu jatkaa harrastusta.

Vaikka lapset ovat jo lentäneet pesästä niin silti sivariajelu on kliffaa. Sitä paitsi liikennevaloissa ei tarvitse laittaa jalkoja maahan. Ja senioriajoneuvo on tavallaan jo valmiina tulevaa tarvetta varten; ei tarvitse trikea hommata.

Wingi on varmaan yksi tyypillisimpiä sivuvaunun vetureita.

Miksi? Kokoontumisen kutsu:

Vuosi oli 1985, kun joukko motoristeja kokoontui Snappertuunaan miettimään josko yhdistettäisiin voimamme yhdistystoimintaan. Puheenjohtajana toimi pitkään Arvelinin Heikki ja hyvin toimikin.

Suuri osa osallistujista oli perheellisiä matkamotoristeja, joita poltteli halu jatkaa harrastusta perheen kanssa. Pienten lasten kuskaaminen soolomotukalla ei ollut, eikä ole mahdollista edellenkään. Vain sivuvaunuun voidaan sijoittaa pienikin lapsi suojaan sateelta ja kylmältä.

Motorismi oli sinänsä puraissut niin vahvasti, ettei ollut halua luopua siitä ja sen tuomista kokemuksista perheen perustamisesta huolimatta.

Siinä samalla tuli luotua uudenlaista yhteenkuuluvuutta motoristiyhteisöön. Perheiden kokoontuessa yhdessä teltoilla tai mökkeihin majoittuneena, tuli muodostuneeksi lasten vinkkelistä mahtava yhteisö. Tänne pentuja ei tarvinnut houkutella lähtemään, vaan pennut suorastaan vaativat lähtöä. Tämä lasten yhteisöllisyys ei varmaankaan ollut meillä ekana mielessä, kun yhdistystä oltiin perustamassa.

Nyttemmin nämä rokotuksen saaneet ”pennut” pitävät jo yhteyttä keskenäänkin ja ovat edelleen mukana menossa eri tapahtumissa ja osalle on jo tullut jälkikasvua. Yhtenä kokoavana voimana on ollut Jumbon järjestäminen likimain joka vuosi, toki korona ja joskus jokin muukin syy on estänyt Jumbon järjestämisen. Mallihan Jumboon on saatu Englannista. Puhumattakaan niistä motoristeista jotka ovat ”luopuneet” sivuvaunusta, mutta ovat edelleen mukana toiminnassa. Se jo osoittaa, että jotain ”vikaa” on meissä.

Sivuvaunun kyytiin mahtuu kyytiläisen lisäksi myös paljon matkatavaroita.

Toinen pitkäaikainen miitinki on ollut ajokauden päätösbileet syyskuun loppupuolella. Näissä merkeissä kokoonnuttiin Oriveden Säynänniemessä monet kerrat. Sitten siirryttiin Sysmän kämppärille. Sysmän kämppäri oli siihen aikaan aika nukkavieru ja paikka muutettiin Valkeakosken kämppärille. Sitten Sysmää tuli hoitamaan Mia ja uudet tuulet alkoivat puhaltaa. Paikka koheni silmissä ja Sysmässä onkin viihdytty jo aika tovi.

Aikanaan omat lapset kasvoivat omille teilleen, mutta edelleen sivarilössi on se aidoin porukka, jossa on rennoin meininki. Ja Jumbo on edelleen jäljittelemätön. Jumbossa palaute kyydistä tulee edelleen suodattamattomana niin hyvässä kuin pahassakin ja AIDOT asiat vaan pysyvät muodissa.

Monessa kerhossa ja ryhmittymässä on tullut oltua vuosien saatossa, mutta sivaristit on pettämätön.

Yhdistyshän on sikäli ry että rekisteröintiä on yritetty joskus, mutta todettu, että toiminta on tärkeintä. Toisaalta onhan sitä rymytty yhdessä että ry toteutuu.

Muistelmia Mikon ja Roopen kynästä

Näillä mennään eteenpäin yeah.

Lisätietoja Suomen sivuvaunuyhdistyksen sivuilta täältä.