Tarakkaharakasta motoristiksi: Ensimmäinen kunnollinen Euroopan reissu Osa 1.

Kun yhdeksän vuotta sitten sain äitienpäivälahjaksi moottoripyörän, en tiennyt mitä kaikkea muuta hienoa tuo yllättävä lahja toi mukanaan. Vaikka motoristina voi olla kyytiläisenäkin, mistä ennen oman pyörän saantia nautin täysin rinnoin kymmenen vuoden ajan, niin on pakko todeta, että itse ajaen harrastus on vielä makeampaa. Toki ajamaan opettelu oli aluksi pelottavaa ja takkuista, mutta ajettujen kilometrien ja useiden ruosteenpoistokurssien jälkeen, ajamisen riemu on ollut sanoinkuvaamatonta. Nyt olin jälleen uuden seikkailun äärellä: ensimmäinen pitkä reissu Eurooppaan.

Heti ensimmäisistä vuosista lähtien, olemme tehneet pidempiä reissuja kotimaassa. Varsinkin Suomen Lappi on tullu koluttua aika tarkkaan. Välillä on pyörähdetty Ruotsin ja Norjan puolella, mutta tulevaan reissuun verrattuna, niitä ei voi laskea kunnon ulkomaan matkoiksi. Autolla olen reissannut/ajanut aikaisemminkin Euroopassa ja kauempana suurkaupungeissa, mutta nyt lähdimme mieheni kanssa matkaan, molemmilla allaan omat pyörät.

Pyörät pakattu, tästä se lähti.

Vaikka reissun kokonaispituus oli kolme viikkoa, varsinkin menomatka oli ajettava "reippaaseen tahtiin", että ehdimme ajoissa määränpäähämme, Etelä-Ranskaan, Le Viganiin, jossa olisimme kokonaisen viikon. Motoristina en ole "kunnon vetomies", eli pisimmät ajamani päivämatkat, paria poikkeusta lukuun ottamatta, ovat olleet maksimissaan 500-600 kilometrin paikkeilla, mieluiten alle 500 kilometriä per päivä. Tämä otettiin huomioon matkareittiä suunnitellessa ja osaltaan se vaikutti lopullisen reitin valintaan, ensin Finnlinesilla Helsingistä Travemündeen ja siitä Le Viganiin. Ruotsin ja Tanskan kautta ajaen matkaa olisi tullut rapiat 2 600 kilometriä ja Tallinnan kautta yli 3 000 kilometriä, kun Travemündestä Le Viganiin ajomatkaa kertyi vajaat 1 600 kilometriä. Sen pystyy ajamaan vajaassa viidessä päivässä ja ehtii vähän nauttia mahdollisista maisemistakin, vaikka mennessä reitti kulkikin pääasiassa motareita pitkin.

Toki matka hinta Finnlinesillä suoraan Travemündeen on äkkiseltään katsoen arvokas, mutta muissakin vaihtoehdoissa, kilometrien lisääntyessä, myös yöpymiset, polttoaine ja ruokailut nostavat matkakustannuksia, joten mikä loppujen lopuksi on edullisin vaihtoehto, jää jokaisen omaan harkintaan.

Lähdimme Etelä-Pohjanmaalta matkaan elokuun puolessa välissä. Edellisen viikon helteet olivat jääneet taakse ja lämpötila tippui rajusti. Ensimmäisenä reissun ajopäivänä saimme nauttia suurimman osan matkasta, vesisateessa +10°C lämpötilassa. Montakaan motoristia ei Helsinkiin ajaessa tullut vastaan. Onneksi ajovarusteet ovat kunnossa, joten vaikka hikeä ei pukannutkaan, niin hyvin tuostakin selvittiin.

Helsingissä vietetyn yön jälkeen, pyörien pakkaus ja suunta kohti Vuosaaren satamaa.

Yövyimme Helsingissä ja seuraavana päivänä olimme hyvissä ajoin Vuosaaren satamassa, muutaman muun motoristin kanssa odottamassa laivaan pääsyä.

Finnlines tarjoaa Eurooppaan suoran reitin, jolla on pari loistavaa etua muihin verrattuina

Laivaan mennessä ja sieltä poistuessa toistui aina sama kaava. Ensin odotetaan hiton kauan ja sitten, kun alkaa tapahtumaan, oli se sitten satama-alueelta laivaan ohjaus, tai laivasta ulos pääsy, niin se tapahtuukin todella nopeassa tahdissa. Näin myös laivamatkan päätteeksi Travemündessä. Hikisinä odottelimme, pyörät pakattuina, että laivakannen ovet avautuisivat ja kun ne lopulta avautuivat, niin kaikki starttasivat vauhdilla ulos laivasta. Hätinään ehti vetää kypärän päähän ja hanskat käteen, kun piti jo syöksyä pimeään Travemünden yöhön.

Aurinko laski, kun laiva saapui Travemünden satamaan.

Koska laiva saapuu Travemündeen vasta illalla, emmekä halunneet ajaa pitkää matkaa yötä vasten, varasimme jo Helsingissä ollessamme hotellihuoneen noin puolen tunnin ajomatkan päästä Lyypekistä. Navigaattorina reissullamme oli, ennen matkaan lähtöä pyörääni asennettu Chigeen monitoiminäyttö. Asensin hyvissä ajoin ennen laivasta poistumista hotellin osoitteen Chigeehen, mutta tuossa "äkkilähdössä" laivasta, masiina ei yhdistynytkään puhelimeeni, enkä näin ollen saanut tarvittavia "koordinaatteja" suunnistamiseen.

Chigee päivitti tietoviihdejärjestelmänsä osaavaksi navigaattoriksi ja sokeiden pisteiden vahdiksi

Joten jo heti alkumatkasta olimme "eksyksissä", kun siinä pimeässä ajoin ohi satama-alueella olleen parkkipaikan ja meni hetki, ennen kun löytyi sopiva paikka pysähtyä ja keskustella tämän uuden vermeen kanssa, että se suostuisi näyttämään reitin perille.

Laiva on jo satamassa ja kaikki ovat valmiina poistumaan laivasta.

Tänäkään päivänä minulla ei ole hajua, missä tuolloin olimme. Jossakin omakotitaloalueella josta, pitkältä tuntuneen, pieniä pimeitä teitä pitkin, lopulta (tietenkin) löysimme perille, Holiday Inn - The Niu, Rig Lübeck -hotelliin.

Hotellia varatessa piti huomioida, että laiva saapuu Travemünden satamaan vasta 21.00 paikallista aikaa. Useissa katsomissani vaihtoehdoissa majoituksen sisään kirjautuminen loppui jo kello 22.00 ja vaikka ajomatkaa Travemündestä Lyypekkiin on vain (vaikka ei eksyisikään välillä) puolisen tuntia, niin tunnissa ei millään ehdi satamasta perille, koska laivasta ulospääsyyn kestää oma aikansa.

Lyypekin rautatieasema on suoraan hotellin vastapäätä.

The Niu -hotelli on aivan Lyypekin keskustassa, rautatieasemaa vastapäätä, enkä tajunnut ettei hotellilla ole omaa parkkipaikkaa. Koska pyörät joutui jättämään kadulle, olin hieman huolissani, mutta respassa rauhoittelivat, ettei ole mitään hätää, poliisiasema on aivan vieressä, joten pyörät saisivat todennäköisesti olla rauhassa koko yön.

Hotellihuone oli pieni, mutta asiallinen. Huoneen tv pöpsähti päälle aivan irrationaalisesti, mutta lopulta sekin ymmärsi olla hiljaa.

Hotellin huoneet ovat kahdessa eri rakennuksessa ja omamme löytyi "nurkan takaa", jonne pääsi huoneen avainkortilla. Huone oli siisti, ihan perushuone parisänkyineen. Huoneessa ei ollut ilmastointia, joten viilennystä sai pitämällä ikkunaa auki. Keskeinen sijainti merkitsi tietenkin ulkoa tulevaa liikenteen ja nurkkabaarin asiakkaiden tuottamaa ääntä, joten yöksi ikkuna piti sulkea. Muutenkin huoneen äänieristys oli olematon. Joidenkin hotellivieraiden yöllinen "ilottelu" kantautui selkeästi huoneeseemme.

Bismarck toimi Saksan keisarikunnan ensimmäisenä valtakunnankanslerina vuosina 1871–1890.

Aamiainen oli hotellin respan viereisessä tilassa, eli ns. päärakennuksessa. Se oli ihan käypänen. Ennen kun jatkoimme matkaa, teimme hyvin pienen, pikaisen pyörähdyksen Lyypekin keskustassa ja harmittelimme ajan vähyyttä. Nähtävää olisi ollut pidemmällekin visiitille, onhan Lyypekin kaupunki perustettu jo vuonna 1143 ja esimerkiksi Lyypekkiä ympäröineistä kahdesta vanhasta kaupunginportista Holstentorin-portti, toimii tänä päivänä Lyypekin hansakauppayhteyksistä kertovana museona. Vanhana hansakaupunkina Lyypekki on vielä tänäkin päivänä Saksan suurin Itämeren satama.

Holstentor (rakennettu vuonna 1478) on toinen Lyypekkia ympäroöineistä vanhoista kaupunginporteista. Taustalla Lyypekin Pyhän Pietarin kirkko.