Romusta syntyi MP26-näyttelyn pelkistetty mestariteos

Kajaanilainen Janne Juntunen on Suomen ja kansainvälisen tason arvostetuimpia moottoripyörien rakentajia. Hänet tunnetaan erityisesti pikkutarkasta viimeistelystään ja kyvystään yhdistää perinteinen käsityötaide moderniin tekniikkaan. Tämän vuoden MP26-näyttelyssä tuli toinen sija Petrol Circuksen Custom-sarjassa "hieman pelkistetymmällä" laitteella.

Janne Juntunen on voittanut useita palkintoja kotimaan lisäksi myös ulkomaisissa MP-näyttelyissä. Kahdesti hänen rakentamansa pyörä on palkittu parhaana Pohjoismaiden arvostetuimmassa rakennettujen pyörien tapahtumassa, Norrtäljen Custom Bike Show'ssa.

Loppusyksystä 2025 tuli Eveo:lta tv-sarja "Tie Norrtäljeen". Siinä seurattiin Juntusen silloista mp:n rakennusprojektia, joka valmistuttuaan oli tarkoitus viedä näytteille Norrtäjen Custom Bike Show'hun. Kuusiosainen sarja on kuitenkin paljon enemmän. Siinä on hienoa pohdintaa moottoripyöräilystä, yhteishengestä, motoristiin kohdistuvista yleisistä ennakkoluuloista ja kuten jo aikanaan, katsottuamme ohjelman totesimme: "Sarjassa on oma, erityinen, Juntusen persoonaan liittyvä tvistinsä". Jaksot ovat edelleen nähtävissä YouTubessa.

Tämän H-D FXR:n Janne Juntunen rakensi Norrtäljen Custom Bike Show:hun

Juntunen ei ole vain mekaanikko, vaan häntä pidetään pikemminkin metallitaiteilijana. Hänen kykynsä nähdä muotoja ja toteuttaa ne teknisesti toimiviksi kokonaisuuksiksi on nostanut kajaanilaisen osaamisen maailmankartalle. Hänen rakentamilleen pyörille on ominaista äärimmäinen pelkistäminen. Suuren osan rakentamiensa pyörien osista hän valmistaa itse – rungoista ja tankeista aina pieniin yksityiskohtiin saakka.

Juntusen tämän vuoden MP26-näyttelyyn tuoma taideteos on varmasti pelkistämisen mestariteos.

– Tämähän on tämmöinen nostalginen painos, eli moottoroitu polkupyörä ajalta, ennen kuin moottoripyöristä tuli moottoripyöriä. Perusideana on polkupyörä, mikä alun perinkin on ollut näissä Board Tracker -tyylisissä vehkeissä. Aikoinaan, kun ei ole saatu hirvittävästi viritettyä, eikä ihmisillä ollut sitäkään vähää rahaa rakentamiseen mitä nykyään, niin keksittiin, että paras viritys on kevennys. Eli tämä näyttää polkupyörältä, mutta sen lisäksi siitä on otettu kaikki ylimääräinen pois, selitti Janne Juntunen.

Janne Juntusen rakentama pöyrä palkittiin tänäkin vuonna Petrol Circuksessa.

– Tällä on haettu nostalgista ja samalla kierrätysteknistä asiaa. Suoraan sanoen, tämä on tehty romusta, erittäin pienellä budjetilla. Siinä on 150 kuutioinen ruohonleikkurin vaaka-akselimoottori, mikä maksoi käytettynä 40 euroa. Polkupyörän vanteet, jolle on etsitty tuollaiset, vähän kisahenkiset renkaat, oli 50 euroa. Kokonaisuudessaan tämä maksoi, jos ei työtä lasketa, niin varmasti alle 500 euroa. Kaikki muu siinä onkin tehty käsityönä, nurkista löytyneistä putkista ja levytavarasta. Se oli mukava tapa käyttää vuosi tallissa, mutta vei hyvin vähän rahaa verrattuna "ihan oikean" pyörän tekemiseen. Sittenhän siihen lisättäisiin vähintään nolla perään ja vielä ykkönenkin eteen.

Pyörä on täysin toimiva, mutta ajomukavuudesta ei voida puhua.

Minkälainen tuollainen on ajaa?

– Se on täysin toimiva, mutta jos otetaan "ajoystävällinen" pyörä vastineeksi, niin eihän se hirveän mukava ole. Ideana on, että tässä on polkimet, eli sillä pystyy polkemaan, kuten polkupyörällä. Laittamalla moottorin, polkupyörällä pääsee lujempaa. Moottorin päässä on keskipakokytkin ja kun siihen lisätään kierroksia, niin se alkaa pikkuhiljaa tarttumaan ja auttaa polkemisessa. Se on vähän kuin nykyajan sähköavusteiset polkupyörät, mutta rakennettu sen 60-70 vuotta aiemmin. Eli nostalginen moottoripolkupyörä.

Moottori on oma taideteoksensa.

Minkälaisia haasteita oli tuota rakentaessa?

– Ei tuossa oikeastaan ollut haasteita. Tämä on vähän niin kuin vahingossa syntynyt taideteos. Ostin uuden runkojigin ja sitä piti testata johonkin. Halusin tietää, miten kaikki toimii, mutta en halunnut testata mihinkään, niin sanotusti oikeaan projektiin. Viiteentoista minuuttiin pyörittelin lattialle rullamitalla mitat, että tuommoisen alan kokeilemaan ja tein tuon rungon. Kun sain perusraamit kohdilleen niin huomasin, että siitähän tulikin hieno. Rungosta puuttui vain muutama putki niin pohdin, että pitäisiköhän se tehdä ihan valmiiksi asti. Tehtyäni rungon, katselin sitä vähän aikaa ja no, okei... laitetaan siihen renkaat ja satuin löytämään nuo.

Vanha mortteli sai uuden elämän pyörän etulamppuna.

– Minulla on iso pulverimaalausuuni ja sähkönhinnan ollessa korkealla, vaihdoin siihen polttoaineeksi kaasun, eli se on kaasulämmitteinen. Sekin piti testata ja ennen kun lähdettiin kenellekään muulle maalaamaan sillä mitään, niin testinä maalasin tuon rungon ja pellit sillä uunilla. Eli kaikki on sattunut vähän tuurissaan. Esimerkiksi tuo lamppu. Minulla on pyörinyt pöydän alla tuommoinen mummon vanha messinkinen mortteli, jostain sieltä aikakaudelta ja takana on sen aikakauden kilikello, minkä katkaisin ja laitoin lampun sisälle. Tässä pyörässä on kaikkea, mikä on jäänyt jostain yli. Tämmöinen siitä tuli, "kierrätystavarapyörä".

Vanha varrellinen kilikello toimii takalamppuna.

Muistatko, kuinka mones rakentamasi pyörä tämä on?

– No jos ajatellaan, kuinka monta pyörää olen tänne MP-mesuille tuonut, niin tämä on kymmenes vuosi täällä, yhdeksäs töissä tuossa Japilla. Ensimmäisenä vuonna kaksi, sitten on varmaan yhdeksäs tänne ja kaiken kaikkiaan...en tiedä, en ole pitänyt lukua niistä, mutta on niitä noiden lisäksi varmaan muutamia... 15 enemmän tosissaan tehtyä, mutta esimerkiksi lasketaanko tätä sellaiseksi, en tiedä. Näitä tulee silloin tällöin enemmän ja vähemmän. Minulla on ollut vauva-vuosi kotona ja olen tarkoituksella ollut pikkuvauvan kanssa kotona, niin nyt olen rakennellut luonnollisesti vähän vähemmällä syötteellä, mutta aina joskus jotain pientä, Juntunen virnisteli.

MP24-näyttelyssä nähtiin Juntusen rakentama Honda CBR900RR Firebande Rustigale