Dunlopin maineikkaan katurataperheen kotikisana tunnettu Armoy Road Races Pohjois-Irlannissa näytti Erno Kostamolle molemmat puolensa. Viikonloppu oli suomalaissilmin katsottuna monellakin tapaa värikäs, ja kotiin palatessa joensuulaisen mietteet olivatkin kaksijakoiset; toisaalta paistoi läpi tyytyväisyys omasta vauhdista, toisaalta taas oli tyytymättömyyttä siitä, että tällä kertaa olisi kaiken osuessa kohdalleen – tai jo epäonnen puuttuminen – johdattanut aivan huippumenestykseen.
Pohjois-Irlantiin matkattiin vain kolmen hengen tiiminä. Kun tästä kolmikosta vielä päämekaanikko Pekka Oikkonen oli migreenin takia vuodepotilaana perjantaipäivän, jäi kahdessa luokassa urakoineelle (Supersport ja Superbike) Kostamolle ja Juha Iso-Tuiskulle melkoinen urakka kahdestaan tehtäväksi. Urakkaan oman lisämausteensa toi Pohjois-Irlannin vaihteleva sää.
– En edes muista, montako kertaa vaihdettiin renkaita kisalähtöjä ootellessa. Parhaimmillaan oli yhtä lähtöä odotellessa vaihettu neljään kertaan vuorotellen kuivankelin ja sadekelin renkaita alle, ennen kuin oli ajettu metriäkään.
Kun Kostamo osallistui tähän kisaan nyt ensimmäistä kertaansa, niin se tarkoitti myös pakollista osallistumista newcomers-harjoitukseen.
– Kun on uusi kisa eikä tiedä etukäteen missä mikäkin on, miten menee katsastukset ja milloin pitää missäkin olla, ja sitten vielä ensikertalaisten newcomers-treenit, niin oli se aika juoksemista. Mutta hyvin selvittiin ja sain pidettyä pääkopan kurissa radalle lähtiessä, vaikkei valmistautuminen mikään optimi ollutkaan.
Vaikkei renkaita edestakaisin vaihdellessa juuri rataa tai järjestelyitä ehtinyt mietiskellä, niin jälkeenpäin Kostamo nostaa ne asteikossaan erittäin korkealle.
– Oli kyllä sellanien oikea ”real road racing” -rata, paikka paikoin melkosen epätasainen kuin motocross-rata. Mutta olin tehny kotiläksyni hyvin; onboard-videoita katsoin paljon ja keväällä kävin paikan päällä, joten itse radassa ei mikään tullut yllätyksenä. Heti ekan aika-ajon ekoista mutkista lähtien oli sellainen tunne kuin olisi ajanut ennenkin täällä. Ihan ehkä paras fiilis, ikinä mihin on uudelle radalle menny.
Kostamo vauhdissa superbikella.
Paikallisten ”pekkapouta” oli etevämpi
Supersporteissa alla oli jo tuttuun tapaan Parker Transport Racing Teamin Yamaha R6. Aika-ajoihin Kostamo lähti sadekelin renkailla, kun pääsuora lainehti täysin märkänä sadekuuron jäljiltä. Valitettavasti suomalainen ei saanut paikallisten tapaan tietoa, että muualta rata oli täysin kuiva.
– Täällä kun ei ole mitään ratavarikkoa, vaan varikko on lammaspellolla ja sieltä päästetään yhdestä lammasaitaportista kuskit radalle ja ajat niin kauan kuin sessio kestää ja sitten tulet pois, niin siinä ei oo mahdollisuutta kädä vaihtamassa toisia renkaita kesken aika-ajon. Sitten vaon yrität parhaasi, ja tällä kertaa se riitti 14. sijaan. Kun kisaan lähdetään 10 kuljettajan aalloissa ja sitten kymmenen sekunnin jälkeen seuraava aalto, niin mahdollisuudet kärkeen meni jo aika-ajossa. Kisassa ajoin sen mitä pystyin, ekassa kymmenenneksi ja tokassa seitsemänneksi. Kierrosajat ol ihan samoja kärkiukkojen kanssa. On niillä tietysti kokemusta, joten podiumille ois ollu pitkä matka vaikka ois päässyt lähtemään ekasta aallosta.
Superbike: ensimmäinen kerta radalla - heti kärkiaika
Superbiken puolella Kostamo otti viikonloppuun todellisen lentävän lähdön.
– Eka aika-ajo ja tokaa kertaa ite tuolla radalla, niin paukastiin jo kärkiaika Superbikessa.
Toinen aika-ajo ei sujunut aivan yhtä vauhdikkaasti, ja näin tuloksena oli yhdeksäs lähtöruutu.
Superbike-luokan ensimmäiseen viiden kierroksen kisaan startattiin puolihullulla kelillä, ja paikoin vielä märällä radalla Kostamo näytti jälleen taitonsa.
– Meitä oli neljä kuskia kärkiporukassa, ja parhaimmillaan ajoin jo toisena. Sitten kolmannella kierroksella tul itselle aivan junnumoka, niin tyhmä jarruvirhe kuin olla ja voi. Mutka siitä leveäksi, sain vielä käännettyä pyörän, mutta lähes nollavauhdista ohjaustanko osu pehmustepaaliin ja siitä pyörä kaatui. Kun nostin sen pystyyn, niin jalkatappi olo poikki ja se päättyi siihen.
Toiseen kisaan BMW M1000RR tietysti saatiin kuntoon, mutta nyt ei sisukaan auttanut, kun kaatumisen jäljiltä pyörässä oli Kostamon sanoin ”bitti poikittain”, moottorista puuttui arviolta 50 hevosvoimaa ja kuskeja tuli ohi niin vasemmalta kuin oikealta.
– Se oli sellasta selviytymistaistelua. Ekan kierroksen jälkeen olin viidentenä ja lopulta sijotus oli ruutulipulla yhdeksäs, eli olosuhteisiin nähden ihan hyvä.
Vauhti odotusten mukainen
Koko viikonlopun Kostamo summasi olleen vauhdillisesti odotusten mukainen ja tuloksellisestikin ihan hyvä. Harmituksen puolelle jäi, että nyt oli mahdollisuudet paljon parempaan, todelliseen jymypaukkuun. Plussalle kirjattiin sekin, että uuden radan opettelu oli onnistunut täydellisesti.
Armoy Road Races oli samalla viimeinen sovittu kilpailu 600-luokassa Parkerin tiimin pyörällä. Jatkosta ei vielä ole sovittu, mutta molemmat osapuolet kiittelivät hymyssäsuin toisiaan tästä kaudesta, joten jäädään odottamaan onko yhteistä jatkoa luvassa.