Ajokausi lähenee loppuaan ja somessa ja nokakkain keskusteluissa keskustellaan kertyneistä kilometreistä. Onko käyty ulkomailla ja missä päin. Yksin vai porukalla? Kuka on kiertänyt kotimaan nähtävyyksiä ja festareita, kuka surautellut soralla kotnurkilla. Ajopeli on saattanut vaihtua ja tuoda uusia kokemuksia ajamiseen.
Monesti keskustelu keskittyy joihinkin tekniikan juttuihin navigoinnissa tai itse moton ominaisuuksista erilaisilla tiestöillä esim soratie vastaan asvaltti.
Ja sitten aletaan kertoilla, miten paljon kilometrejä onkaan tullut kelatuksi. Määrällä tuntuu olevan väliä.
Jos on ajettu vain muutama tuhat niin sitä selitellään hiukan puolustellen työkiireillä tai muilla syillä.
Tässä kohtaa usein heitän lausuman, ettei se määrä, vaan laatu. Oikeasti laatu määrää enemmän onko reissu ollut ajamisen arvoinen. Ainakin itse arvostan enemmän miellyttäviä ajokokemuksia kuin varsinaisia kilometrejä. Hienoissa maisemissa hyvässä säässä ajelu on mukavampaa kuin sateessa ajelu. Toki sateen sattuessa ajamme sateessa jos on pakko, kuten reissulla usein on esimerkiksi aikataulusyistä. Jos on väljällä aikataululla liikkeellä voi pitää luppopäivän ja katsella vaikka nähtävyyksiä tms.
Olen ajellut yli 50 vuotta motukoilla ihan omasta halustani ja aika useinkin olen pohtinut homman järkevyyttä, kun esimerkiksi sää on koetellut vaikkapa melkein koko kesän. Ehkä se pieni riskitekijä lisää ajamisen viehätystä mene ja tiedä? Vähän sama kuin talvi tuossa ajokausien välissä: ehkä se lisää homman viehätystä kun ei aina ole ajokelit. Jotkut ajelevat talvellakin, mutta se on kuitenkin erikoishommaa eikä sovi kaikille. Sitäkin on tullut kokeiltua, mutta totesin ei niin palkitsevaksi vaivaan nähden.
Minusta ajaminen on onnistunut kun itse tiedät nauttineesi siitä. Miten kukaan muu voi määritellä miten sinun tulisi ajaa? Toki itselleen kannattaa olla rehellinen; jos et tykännyt ajoseurasta tai maisemista niin ei sitten.
Kun on kertynyt kokemusta muutamia vuosia ja muutamia kymmeniätuhansia kilometrejä niin ehkä osaa jo arvioida mikä ja millainen ajelu itselle on parasta. Ja sitten ihminen yleensä haluaa kokea uusia asioita, eli motorismissakin vaihtelu virkistää. Tänä vuonna asvalttia ja alppeja – ensi vuonna soraa ja kotimaata.
Mahdollisuuksien mukaan kannattaa miettiä vaihtelevia juttuja, kun vanha alkaa kyllästyttää.
Kannattaa myös kokeilla erilaisia motoja, ja mutkia oppii ajamaan ajamalla niitä paljon. Kannattaa myös nöyränä käydä ajokoulutussessioissa radalla, missään ei opi niin paljon parissa päivässä ajamisesta.
Homma ehkä avaa kokonaan uuden intohimon.
Että näin – nautitaan omien mieltymysten mukaan hyvällä omallatunnolla omantyylisestä ajamisestamme.
Tv.
Motoukko