Mika Lehtosen Tunturi Mikro: näin tehdään hyljeksitystä rumasta ankanpoikasesta joutsen

– Vuosina 1969-1970 Tunturipyörä toi Suomeen 374kpl Puch Maxi N -kevytmopoja ja rekisteröi ne Tunturi Mikro -nimellä. Malli ei käynyt kaupan, vaan osa niistä päätyi bingon pääpalkinnoiksi, tämä on yksi niistä! Kylille sillä ei kehdattu lähteä vaan se tuupattiin suuliin piiloon – siellä se oli reilut 50 vuotta kunnes hetken mielijohteesta halusin antaa sille uuden elämän. Elämän jossa sen ei tarvitsisi enää hävetä olemassaoloaan, Mika Lehtonen kertoo.

Mies päätti tehdä rumasta ankanpojasta, jolla kukaan ei halua ajaa, kauniin joutsenen – ja kuvien perusteella onnistui täydellisesti.

Alunperin virkamieskomitean mietintätyön tulokselta näyttävä pyörä on nyttemmin kunnostettu ja hiottu pienintäkin osaa myöten ja maalattu katsomiskulman muuttuessa väriään muuttavalla huippuluokan candy-värityksellä. Loppu pyörästä onkin sitten kromattua – joten kokonaisuus on erinomaisen näyttävä.

Mistä ja miksi hankit kyseisen pyörän?

– Hommasin pyörän siksi, että kyseessä on äärimmäisen harvinainen malli, joka on osa suomalaista mopoilun historiaa. Kyseinen yksilö on seissyt vuosikymmeniä alkuperäisen omistajan hoteissa. Rouvashenkilö Ikaalisista voitti sen bingosta vuonna 1969.

Tunturi vaihtoi Puch Maxi N:n omat tarransa ja rekisteröi sen Mikro-nimellä. Kyseessä on siis Vale-Puchi, vaikka oikeasti kyseessä on Tunturi-Pukki, Lehtonen runoilee.

– Pyörän moottori on harvinainen. Se on koottu kahdesta valukappaleesta, joka halkeaa keskeltä. Ratkaisu on koneistettu ja sovitettu parina, joten kappaleiden välissä ei ole tiivistettä. Kun moottori purettiin, niin se piti koota tiivisteliimalla.

– Aikanaan Tunturi Mikro ei käynyt millään kaupan. Sillä ei kehdattu ajaa, sitä suorastaan hävettiin, varsinkin, kun vertailukohtana oli silloinen Tunturi Sport.

Mistä kiinnostus projektiin?

– Pyörän rungon ja moottorin numerot natsaavat ja ovat alkuperäiset. Itseäni kiinnostaa kasata Tuntureita museokuntoon. Ja tämän yksilön osata halusin näyttää, miten rumasta ankanpojasta saa joutsenen, Lehtonen myhäilee. – Halusin tehdä tästä sellaisen, että siinä olisi vau-efekti mukana, että tulisi ajatus siitä, että miksi annoinkaan sen pois.

Millainen verstas sinulla on?

– Fasiliteetit, joissa työskentelen, ovat melko harvinaiset. Minulla on käytössäni 6 neliömetrin kokoinen rivitalon varastokoppi. Ja työkalut, joita Tunturi Mikron kanssa hyödynnettiin, ovat jakoavaimia, lenkkiavaimia, dremel-pienoispora vermeineen, papukaijapihdit ja muutama ruuvimeisseli. Sillä arsenaalilla on purettu ja kasattu koko mopo.

Halusin kuitenkin laittaa Mikron ihan vimpan päälle. Koko pyörä on ensin purettu atomeiksi ja kaikki osat on puhdistettu, oikaistu ja kunnostettu, tai entisöity. Siten moottorikin on hollantilaisen virimestari De Kleinin käsityötä. Hän ei tee irrallisia osia, vaan valmiita kokonaisuuksia. Moottorissa on 6-kanavainen (avarretut kanavat) sylinteri, korkeapainemäntä, uusittu kytkin, hopealaakeroitu kampiakseli, joka kestää 15 000 kierrokseen asti, sovitetut kaasutin ja ilmanotto – kaikki valittu ja tuunattu toimimaan yhdessä.

Tuloksena on yksi hengittävä paketti, joka vetää tasaisesti, kiertää herkästi ja käy puhtaasti koko alueen läpi.

Moottori ei ole huipputehoinen, mutta irtoaa siitä viisi hevosvoimaa. Automaattikytkimellä varustetussa moottorissa on yksi vaihde, eikä kytkinkahvaa lainkaan. Ohjaustangon kahvat vaikuttavat etu- ja takajarruun ja ovat käännetyt. Niiden kanssa olikin jumppaa. Ne piti koneistaa, ennen kuin sain niistä mieleiseni ja alun perin ne ovat Triumph Thruxtonista peräisin. Työ mielestäni kannatti, sillä samalla sain jarruvaijerit ja johdot ohjaustangon sisään piiloon, Lehtonen pohti. – Olen oikeasti ylpeä noista käännetyistä kahvoista, sillä ne ovat hienon näköiset.

Vuoteen 1970 asti mopoissa piti olla polkimet, mutta lainsäädäntö muuttui, joten tuohon on nyt asennettu jalkatapit ja vetokäynnistys – se käynnistetään vetonarusta niin kuin perämoottori tai ruohonleikkurin moottori. Lopputulos tehtiin yksityiskohtiin asti alkuperäistä kunnioittaen. Kyse ei ollut vain entisöinnistä – vaan suomalaisen mopohistorian ”pelastamisesta”, Lehtonen painottaa.

– Pyörä sammutetaan ohjausputkeen integroimani painonapin avulla. Mikrossa ei alun perin ollut nopeusmittaria, vaan se oli lisävaruste. Siten asensin tähän Beelinen Moto2 -navin, jossa on myös nopeusmittari ja reititys, alkuperäisen mittarin paikalle.

Pyörän on maalannut Latelastakin tuttu Colorkit Oy:n Kia Laakso viimeisen päälle ammattimaisesti. Ja se on tehty niin hyvin kuin vain pyörä voidaan maalata.

Tankki oli puhki, mutta se on korjattu ja pinnoitettu sisältä.

Pyörän penkkinä on Brooksin nahkainen polkupyörän istuin, takavalon tein itse jarruvaloineen penkin alle piiloon.

Kun itse olen vähän tällainen harakka, ja tykkään kaikesta kiiltävästä, niin esimerkiksi pyörän ketjut, rattaat ja vanteet ovat kromatut. Lisäksi väritys on candy-lime, keltavihreä candyväri, jonka väri muuttuu katsomiskulman mukaan.

Renkaat ovat hieman alkuperäistä leveämmät Mitaksen Semislickit, ja lokasuojat peräisin Vespasta, koska renkaat eivät mahtuneet alkuperäisiin lokasuojiin.

Itse kun rakentaa, niin saa tehdä niin pikkutarkasti kuin haluaa, joten pyörän kaikki mutterit on käännetty samaan kohtaan, Lehtonen sanoo.

Millainen mopojen kunnostushistoria sinulla on?

– Olen kunnostanut kaikkiaan noin 10 mopoa viimeisen päälle.

Rakentamistani Pappa-Tuntureista olen yhden 61-mallisen myynyt Ranskaan, toisen 60-mallisen Australiaan ja Suomeen olen myynyt muutamia.

Asiassa on monta koulukuntaa, niissä voi olla patinaa, ja sen voi kyllä säästää. Patina vanhentaa arvokkaasti, mutta ruostetta ei saa olla. Yleensä jätän patinan, mutta tässä mopossa, joka ei kelvannut kellekään, ei ollut järkeä entisöidä sitä "entiseen loistoonsa". Sen sijaan tein siitä niin omannäköisensä, kuin siitä vain voi tehdä kunnioittaen samalla vanhaa runkoa ja muotoa. Jos pyörät laittaisi vierekkäin, niin niiden muodossa ei ole niin suurta eroa.

Yksityiskohdissa sitten on. Esimerkiksi tankin korkin olen itse tehnyt dremelillä.

Olen toteuttanut tuon pienin välinein. Haaveissani on, että joskus olisi käytettävissäni iso talli. Hankin Mikron toukokuussa, ja se oli valmis loka-marrakuussa. Se on rekisteröity ja katsastettu normaaliksi mopoksi. Ratastamalla se on saatu kulkemaan sen, mitä laki määrää.

Paljonko pyörällä on ajettu?

– Kun siinä ei alunperin ollut mittaria, niin ei mitään tietoa. Mutta esimerkiksi kun vauhtipyörän putsasi ruosteesta, niin se oli aivan uutta vastaava. Eikä sillä oikein viitsi ajaa, kun se likantuu.

Mielenkiintoista on, että kun pyörä ei ollut suosittu, niin niitä on kaivettu maahan ja viety kaatopaikalle. Tuodusta 374 kappaleesta on jäljellä ehkä kymmenkunta. Kun aloin tehdä tuota ja kysellä, tietääkö kukaan siitä mitään, niin yleinen vastaus oli, että älä nyt ainakaan tuollaista tee, se on maailman rumin.

Kun sain ekat kuvat julkaistua, alkoi ryntäys ja kysely, löytyykö mistään Mikroja, ainakin 4-5 Mikroa haluttiin elvyttää. Sinänsä se on mahdollista, sillä moottoriin saa osia, koska se perustuu Puch Maxiin, joita kunnostetaan Keski-Euroopassa. Moottoriin saa laakereita ja mäntiä, jarruihin esimerkiksi jarrupaloja helposti.

Malli on kuitenkin vähän sellainen kirosana, aikanaan sanottiin, että kukaan ei halua, kun se on "naisten mopo".

Seuraavaksi siirryn moottoripyörämaailman puolelle ja tavoitteena on rakentaa BMW R 35, 25 tai 26.

Miten mopojen rakentelu istuu ilmeisen vaativaan päivätyöhösi?

– Itselleni tuo 6 neliömetrin verstas merkitsee hyvinvointia. Vedän päätyökseni Prevas-insinööritoimistoa Tampereella vastuualueinani Pori, Rauma ja Tampere, ja päivät ovat välillä hyvin hektisiä. Itselleni on ollut terapiaa se, että kun pääsen kotiin, ropaan tunnin verran mopoa, jolloin mieli nollaantuu täysin.

Aika monet suomalaiset harrastavat mopoja ja saavat tuunata niiden tekniikkaa. Tunturit ovat teknisesti yksinkertaisia, joten ne sopivat harrastukohteeksi nuorillekin. Samalla voi vaalia kulttuurisia perinteitä.

Tämän mopon osalta merkitsee hieno tarina: kyseessä on hylätty bingvoitto, ja sitten se reilun puolen vuosisadan jälkeen on kisaamassa vuoden 2026 MP-messuilla oikeiden moottoripyörien kanssa. Samalla se on työhyvinvointi- tai stressinpoistotarina, ja itselleni se on ainakin tuottanut paljon iloa, Lehtonen päättää.

Pyörä on nähtävissä Petrol Circus Show'n osastolla, ja sen tarinaan ja kuviin voi tutustua myös Instagramissa täällä.

https://www.instagram.com/tunturi_mikro_1969/