Savon Konepyöräilijöillä oli osastollaan kaikkiaan 24 kaksipyöräistä.
Törmäsimme Savon Konepyöräilijöihin Kuopion Mp-näyttelyssä lauantaina. Olavi Taanila oli osastolla esittelemässä kerhon toimintaa ja erilaisia moottoripyöriä. Messuilla oli mukana kolme hänelle kuuluvaa museorekisteröityä kulkupeliä. Kysyimme mieheltä, mitä veteraanimoottoripyörätoiminnalle kuuluu?
– Vaikka harrastajien keski-ikä on noin 62 vuotta, kerho pyrkii aktiivisesti nuorentamaan rivejään ottamalla mukaan myös mopoja ja uudempia klassikoita, Taanila kertoo.
Etualalla oleva 'New Perfection' -merkkinen amerikkalaisvalmisteinen polkupyörä on 1910-luvulta.
Hän painottaa, ettei harrastaminen vaadi pyörältä virallista museostatusta, vaan tärkeintä on kiinnostus vanhoihin ajopeleihin. Museoikäiseksi katsotaan yleensä noin 30 vuoden ikäiset laitteet, mutta joukkoon mahtuu monenlaista rakenneltua ja entisöityä kalustoa mopoista raskaisiin moottoripyöriin.
Harrastuksen ytimessä on tekninen osaaminen, mutta se ei ole kynnyskysymys jäsenyydelle. Taanila toteaa, että vaikka pyörien korjaaminen ja kasaaminen on osa lajin viehätystä, kaveria autetaan aina. Kerhon toimintaan kuuluvat kesäiset ajolenkit, joiden aikana vieraillaan museoissa ja toisten harrastajien luona. Syksyisin porukka tekee yhteisiä opintomatkoja bussilla kaukaisempiin kohteisiin, kuten ilmailumuseoihin tai yksityisiin klassikkokokoelmiin.
Yhdeksän pyörän kokoelma ja harvinaisuuksia maailmalta
Olavi Taanila ja miehen harvinaisin kaksipyöräinen, Peugeot 101 MT-D -mopedi vuodelta 1969. Tiettävästi niitä on kaksi Suomessa. Huippunopeus 25 kmh.
Olavi Taanilan oma moottoripyöräura alkoi mopoilulla 1970-luvulla, ja nykyisin hänen kokoelmaansa kuuluu yhdeksän erilaista pyörää. Yksi mielenkiintoisimmista on harvinainen ranskalainen Peugeot 101 -mopedi, joita tiettävästi on Suomessa vain kaksi kappaletta. Taanila kertoo hankkineensa pyörän ja samalla Kawasaki-moottoripyörän erään tuttavansa kokoelmista. Peugeot on säilynyt lähes alkuperäisessä kunnossa.
Tallista löytyy myös vuonna 1979 valmistettu Honda Monkey, joka odotti kunnostustaan yli 30 vuotta jenkavaurion vuoksi. Viime vuonna Taanila sai mopon museorekisteriin, ja sattumalta sen rekisteritunnuskin alkaa vuosiluvulla 1979. Lisäksi kokoelmaan kuuluu muun muassa vuosimallin 1991 Moto Guzzi Nevada 750, joka on harvinaisuus itsessään, niitä on valmistettu kaikkiaan alle 1000 kappaletta.
Nettiaikakausi helpottaa varaosien etsintää
Taanilan museokatsastettu Honda Monkey on vuodelta 1979.
Vanhojen pyörien harrastaja on usein myös salapoliisi. Taanila kuvailee talviaikaa puuhasteluksi, jolloin osia etsitään ja pyöriä laitetaan kuntoon kevään ajokautta varten. Nykyisin internet on korvaamaton apu varaosien metsästyksessä, sillä harvinaisempia komponentteja on tilattava kaukaakin. Taanilan mukaan osia on kulkeutunut Kuopioon aina Australiaa ja Yhdysvaltoja myöten.
Vaikka Taanilalla on useita pyöriä, hän pyrkii ajamaan kaikilla vuorotellen. Kesän aikana matkamittariin kertyy tyypillisesti 5 000–10 000 kilometriä. Hän arvostaa vanhemmissa pyörissä niiden selkeyttä ja mekaanista kauneutta, jota nykyaikainen tekniikka ei pysty korvaamaan.
– Uudet pyörät ovat kaikki samannäköisiä, Taanila toteaa.
Vanhan tekniikan kanssa pärjää usein yksinkertaisilla menetelmillä, kuten säilyttämällä pyörät talven yli bensiiniä tankissa ja tarvittaessa sekoittamalla hieman kaksitahtiöljyä polttoaineen sekaan.
Taanilan harvinainen Moto Guzzi Nevada 750 on vuodelta 1991.
Moto Guzzi Nevada.
Moto Guzzi Nevada.