1. Puhumme yleensä moottoripyöräilystä

Kahden hengen illallinen romanttisesti terassilla kynttilänvalossa, kuun etäisesti kumottaessa taivaalla ja laineitten liplattaessa rantahiekalla. Keskustelun aihe, joka kantaa koko illan vielä pitkään punaviinin (= lue oluen ) loputtuakin, on hänen moottoripyöräänsä juuri tehdyt huollot, modaukset, ja mitä Jaska olikaan sanonut, kun ei ymmärtänyt oikeasti, miten paljon tehoa uusi Yoshimuran vaimennin tuo. Vaihtoehtoinen puheenaihe: uuden pyörän hankinta tai jopa 20 vuotta vanhojen ja haisevien ajovarusteiden uusiminen.

2. Rippipukua tulee käytettyä harvoin

Bikeri ei käytä tavallista pukua. Syykin on selvä, koska se ryttääntyy ajoasun alla. Ja ajapa kerran kunnon sateella pelkkä pyhäpuku päällä. Siitä seuraa flunssa, karies sekä Pekko Aikamiespojan puvun mittoihin kutistuneet hihat ja lahkeet sekä tietysti kurttuuntunut kuosi. Siinä lookissa kuraisuus tuo pelkkää karismaa ja pukuun ajon aikana rynttääntyneillä hyönteisillä ruokkii lähiseudun tiaiset, kun laittaa sen ulos kuivumaan.

3. Bikerilla ei ole rahaa

Koska moottoripyöräily on Suomessa verotuksellisesti sekä varaosien ja huollon hinnoittelun suhteen tehty ei kalliiksi vaan mahdottomaksi, ja koska tosimotoristi joka tapauksessa ostaa ehdottomasti selkeästi kalliimman moottoripyörän kuin mihin hänellä missään tapauksessa on varaa, edes kolmen lähisukulaisen perintörahoin, niin tästä yhtälöstä seuraa luonnonlakien mukaisesti se, että hänellä ei koskaan ole rahaa. Paitsi bensaan, öljyyn ja muihin pyörän juokseviin menoihin.

Joten jos aiotte tehdä jotain yhdessä jotain muuta kuin ajaa moottoripyörällä, niin tiedät kustantajan jo etukäteen.

4. Motoristi syö snagarilla

Katso osittain edellinen kohta. Lisäksi: Todellinen moottoripyöräilijä hengailee kulmilla, huoltoasemilla ja nakkikioskeilla. Huoltoasemat ovat sitä varten, että siellä tankataan pyörä, tavataan muita motoristeja sekä juodaan kuppi vanhalta haisevaa kahvia. Eikä pelkästään haisevaa, mutta siitä seuraakin kohta viisi.

Kulmilla katsastetaan vastakkaisen sukupuolen edustajia sekä tietysti ollaan näytillä kavereitten iloksi. 'Jaskaa ketuttaa, kun sen vanha Beameri ei taaskaan kulje, ja meikä vaan ratsastaa'. Nakkikioskilla sitten syödään tukevasti ruokaympyrän mukainen ateria: makkara- ja etäisesti jauhelihaa muistuttavia tuotteita, perunaa rasvaisena eri muodoissa sekä hyppysellinen pilkottua kiinankaalta ja maitoa.

Jos olet mukana, saat ilon tarjota. Kulttuuriin kuuluu, että kuski ei maksa, vaan kyytiläinen. Kulttuurin tämän osa-alueen synnyn selittää kohta kolme.

5. Motoristi tykkää Renniestä

Moottoripyöräilijä elää jännittävää ja vaarallista elämää, jonka vakavia haasteita ovat selviäminen osamaksuista ja huolto- sekä tarvikeosa- ja vakuutusmaksuista. Lisäksi hän juo liikaa vanhaa, haisevaa ja jo eilen keitettyä kahvia. Kun tähän lasketaan päälle epäterveellisen grilliruuan syönti ja kaapissa kutistuneet vatsaa rankasti painavat nahkahousut, ymmärtää helposti, etteivät vatsa eikä suolisto enää toimi kuin 15-vuotiaalla.

Seurauksena on happo- ja ilmavaivoja. Viimemainituista saa oman osansa kyytiläinenkin, erityisesti kaupunkinopeuksissa ja parkissa hengaillessa. Rennie on kova sana, eikä silloin puhuta musiikista tai elokuvanäyttelijöistä. Kiertopieru nahkahousuissa on elävä legenda, joka saattaa paljastaa olonsa vasta sisätiloissa ja yleensä vielä ns. paremmassa seurassa.

6. Olemme harvoin paikalla vapaa-aikana

Jos keli on hyvä, kunnon bikeri on tietysti ajamassa moottoripyörällä. Siihen on ymmärrettävät syynsä varsinkin Suomessa, jossa ajokausi on lyhyt, ja siitä on otettava kaikki mahdollinen irti. Lisäksi Jaska sai lopultakin vanhan kapisen vehkeensä käyntiin ja kaipaa ajokaveria.

Lauantaina lähdetään kokoontumisajoon, josta palataan myöhään sunnuntai-iltana, hyvin myöhään, sillä alkometri ei antanut sitä aiemmin ajolupaa.

Talvi tuo onneksi helpotuksen poissaoloihin. Motoristi löytyy useimmiten paljon lähempää eli autotallista, missä moton ruuvaaminen etenee tuskallisen hitaasti olutkorin vajuessa vastaavaan tahtiin, ja vaikka Jaska auttaa, minkä ikinä pystyy. 

Ongelmallisempaa on silloin, jos kuulumme johonkin kerhoon, koska kerhotilat ovat kaukana, ja pyörän huoltaminen tai modaaminen on isolla porukalla entistä hitaampaa, ja illat pidempiä. Mainitsinko jo lisääntyneen oluenjuonnin?

7. Olemme aina kohtalokkaasti myöhässä

Ihastuksesi on lähtenyt Jaskan kanssa matkaan moottoripyörillä, tavoitteena käydä esimerkiksi Punkaharjulla noin 200 kilometrin päässä kääntymässä. Koska aamu oli kaunis, matkaan lähdettiin jo aamukahdeksalta. Jostain mutinan keskeltä olit kuulevinasi lupauksen olla takaisin siinä klo 14 maissa.

Tunnet tapauksen, ja tiedät, ettei hän missään tapauksessa ole paikalla sovittuna aikana, joten tähtäät ruuan klo 15 pintaan.

Kun kello tulee 16, 17 ja 18, eikä ketään vielä näy missään, soitat joka tasatunti saamatta vastausta. Aluksi pinnasi kiristyy, kunnes alat todella huolestua ja soittovälit lyhenevät kymmeneen minuuttiin. Kello 20 olet aivan varma, että molemmat ovat kuolleet jossain kimppakolarissa, koska kumpikaan ei soita eikä ilmoita tapahtunutta. Kello 22 olet jo ryhtynyt kyselemään hautajaisvaatteita kavereiltasi ja pohdit vakavasti poliisille soittamista. Muutos: soittaessasi vastaus on 'Emme saa tähän puhelimeen yhteyttä juuri nyt'.

Kello 23 olet ottanut jo kolmannen nitron, soittelet taukoamatta ja olet tiedustellut poliisiltakin, onko lähiaikoina tapahtunut moottoripyöräonnettomuuksia, mutta vastaus on kielteinen. Ehdit jo tuntea olosi helpottuneeksi, kunnes tajuat, että he ovat jollain pienellä mutkaisella tiellä vetäneet pöpelikköön eikä kukaan ole huomannut. Siellä viruvat henkitoreissaan eikä apua ole odotettavissa. Puolta tuntia myöhemmin olet änkyräkännissä vedettyäsi suoraan pullon suusta Jaskan tuliaisiksi tuoman kossupullon jämät. Itsesäälin määrä on mykistävä.

Kello 23.59 siippa palaa todeten vain, että 'ajoimmekin sitten Tornioon, muttei siitä tullut kuin vähän yli 1400 kilsan lenkki'. Valtakunnassa on taas rauha, lukuunottamatta päiväkausien kitinää hänen kossupullon tuhoamisestaan. Kitinä taukoaa vasta, kun lupaat hankkia hänelle uuden.

8. Arvet ovat seksikkäitä

Tosimotoristi on salaperäisen arpinen, ja arvet ovat seksikkäitä. Paitsi sellaiset, kun kahdensadan vauhdissa kaatuminen opettaa kerralla, miksi T-paita ja tavalliset farkut eivät ole tällaiseen tekoon suositeltavin yhdistelmä. Monen vuoden ja monen epäonnistuneen ihonsiirron jälkeenkin rakkaimpasi muistuttaa elävästi anatomian oppikirjan niitä kuvia, joissa iho on poistettu kokonaan ja kalvot, jänteet ja suonet paljastavat olemassaolonsa hyvin konkreettisesti.

Mietit usein kesäisin, miksi mielesi ei enää koskaan tee vanhaa suosikkiherkkuasi, grillikylkeä sinapilla siveltynä.

9. Rusketus on rajallista

Motoristin rusketus on vahva, mutta rajoittuu yleensä kasvoihin ja niihinkin vain rajallisesti. Syykin on selvä. Jos miltei koko kesä sujuu umpinaiseen ajopukuun pukeutuneena, niin ainoa kohta, mikä joutuu valolle alttiiksi on kasvot. Ja nekin vain visiirinaukon kohdalta.

Siksi moottoripyöräilijän tunnistaa siviilissäkin panda- tai pesukarhua muistuttavasta maskista, missä visiirin kohdalta iho on pavunruskea, mutta muut kasvojen osat, kaula ja muu keho ovat vitivalkoisia. Ilmettä täydentää mahdollisesta aurinkolasien pidosta aiheutuva vaaleampi simienympärys.

10. Kaukaisuuteen näkevä katse

Tosimotoristin tunnistaa syvästä, näkevästä katseesta. Se on syntynyt siitä, että koko silmien ja sitä ympäröivien alueiden lihaksisto on nostanut kulmat ikuiseen kramppiin, mikä työntää silmät ikäänkuin syvemmälle. Tämä kramppi on syntynyt epätoivoisesta, loputtomiin jatkuvasta yrityksestä nähdä. 

Kova sade, tuuli, ukkonen ja pimeys sekä kiiltomatoon verrattavissa olevat ajovalot ovat auttaneet asiassa. Totuus siis on, että katse ei tule siitä, että motoristi näkee vaan siitä, että hän haluaisi nähdä.

Tuossa on ehkä jotain syvempää symboliikkaa.

11. Jotkut meistä ovat supercooleja. Kaikki luulevat olevansa.

Vaikka ajammekin moottoripyörällä, se ei tarkoita sitä, että olemme elämäsi paras valinta. Tosin jotkut meistä tietysti ovat. Onko sitten lopulta tässäkin tapauksessa niin, että kauneus on katsojan silmissä? Jos, niin anna palaa vaan. Olemme sen ansainneet.

Mitä mieltä olet? Ovatko nämä ne asiat, jotka jokaisen motoristin kanssa seurustelevan pitäisi tietää etukäteen? Anna palautetta, kerro oma stoorisi?

Artikkeli julkaistiin Motouutisissa alunperin 12.12.2013 ja julkaistiin nyt uudelleen joululomatarjontana.