Yhdysvalloissa on monessa autokoulussa käytössä vastaavanlainen Skidcar, mutta tietysti nelipyöräiselle soveltuvassa kehikossa. Skidcaria voidaan nostaa ja laskea hydraulisesti kehikossa ja siten matkia erilaisia pito-olosuhteita jäisen liukkaasta pitävään pintaan asti. Varsinainen yllätys on se, että Skidcarit valmistaa Ruotsissa Gotlannissa toimiva Cedergrens Mekaaniska. Yrityksen sivuston mukaan maailmalla on opetuskäytössä jo yli 800 Skidcaria.

Pidon menetyksen syyt opittavissa

Skidcar päätti tehdä myös vastaavanlaisen laitteen moottoripyörälläajon opetukseen. Skidbike on loistava mahdollisuus, sillä sen avulla voidaan selittää etupidon tai takapidon menettämiseen johtavat syyt vaikka aivan kokeilemalla ilman että otetaan loukkantumisriskejä.

Skidbike on turvallisempi kuin esimerkiksi enduropyörä tämäntyyppiseen opetukseen, koska alustan säädettävyys takaa, että kuljettaja menettää joka tapauksessa pidon. Kurapyörää pystyy ajamaan niin hiljaa ja varovaisesti, että pito säilyy.

Cycleworldin artikkelissa kerrotaan opetustilanteesta, jossa kuljettajia pyydettiin kokeilemaan eri asioita kokeilemalla jarruttaa taka- tai etujarrulla tai painaa kaasua kesken kallistuksen kaarteessa niin pitkälle, että joko etu- tai takapyörän pito pettää ja sitten yrittämään korjata tilannetta rauhallisesti.

Pito oli parhaimmillaan tai pahimmillaan ollut niin heikko, kuin olisi ajanut autolla vetisen jään pinnalla. Sellaisessa ei tietenkään paljoa tarvita, että pito lähtee heti.

Skidbiken hyvä puoli on siinä, että se ei ole simulaatio, vaan ajo tapahtuu oikealla moottoripyörällä. Vaikka riskit ovatkin häviävän pienet, siinä oppii ymmärtämään tekojensa seuraukset erilaisissa olosuhteissa, ja sikäli voisimme kuvitella, että ainakin osana suomalaistakin moottoripyörälläajoharjoittelua sillä voisi olla sanansa sanottavanaan.

Ehkä se on liian kallis investointi autokouluille, mutta entä ajoharjoitteluradoille?

Vauhti rajoitteena

Rajoituksena laitteella on se, että sillä ei voi ajaa kovin kovaa. Hieman yli 30 km/h nopeuksissa pyörään saattaa olla jo sitoutunut niin paljon liike-energiaa, että asiat tapahtuvat nopeasti kämmin satuttua ja kuljettaja saattaa lentää pyörän selästä. Maksiminopeus on 20 mailia, 32 km/h.

Skidbike vie myös paljon tilaa leveyssuunnassa. Lisäksi se tekee pyörästä paljon raskaamman, johon tottuminen vie aikansa. 

Skidbike vaikuttaa kuitenkin olevan erinomaisen hyvä laite siihen tarkoitukseen, että kuljettaja pystyy etsimään pidon rajoja sekä kokemaan tunteen pidon menetyksestä. Samalla uusi kuljettaja oppii käyttämään kytkintä, vaihteistoa, jarruja ja pitämään vielä tasapainonsakin.

Skidbikestä on tekeillä myös isompiin pyöriin sopiva versio. Tällä hetkellä siihen sopii noin Honda CRF 250:n kokoinen pyörä mukavasti.

Isommalla pyörällä pystynee myös käyttämään isompia nopeuksia, koska painavampi pyörä ei käyttäydy niin äkkinäisesti pidon menetyksen jälkeen. Sivuluisut saattavat sitten olla eri asia.

Skidbike mahdollistaa tehtaan kertoman mukaan turvallisen harjoittelun myös uusien elektronisten apuvälineiden kuten ABS:n, luistoneston jne kanssa. Myös pyörän kallistuskulmaa voidaan säätää eri harjoitteita varten.

Katso Skidbikesta kertova video alla.