Sivuvanuluokkaan oli ennakkoon ilmoittautunut kahdeksan sivuvaunukuntaa. Päivärinta/Kainulainen -kaksikon lisäksi ansaittua huomiota herätti 35:ttä kauttaan sivuvaunulla kilpaa ajava Markku Artiola purkkarinaan nuori, ensimmäistä kauttaan kelkkaa tasapainottamava Kasper Arokivi.
Markku Artiola on ainoa Imatranajon kilpailuun osallistunut kuski, joka on kisannut jo 80-luvulla Imatranajoissa. Ulkomaalaista lisäväriä sivuvaunuluokkaan toivat tänä vuonna muun muassa Mansaarellakin ajanut Mike Roscher purkkarinaan Anna Burkhard.
Parilla Päivärinta/Kainulaisen oli MM-sarjan sääntömuutoksista johtuen allaan 600cc ajokki, kun vastaavasti muiden pyöristä löytyi 1000-kuutioinen moottori. Artiola/Arokivi -kaksikolla oli puolestaan allaan uutuuttaan kiiltävä menopeli edellisen pyörän vaurioiduttua korjauskelvottomaksi viime vuoden Alastaron kisoissa sattuneessa onnettomuudessa. Alkukauden sivuvaunujen SM-sarjassa Artiola Sidecar Racing -tiimillä on ollut ongelmia moottorin kanssa, mutta nyt nämäkin ongelmat ovat takana päin.
Pari Markku Artiola ja Kasper Arokivi vauhdissa.
Rauhaisalla mielellä
Perjantaina ennen ensimmäisiä vapaita harjoituksia kommentit varikolla olivat varovaisen odottavia.
– Nyt kun meillä on 600-kuutioinen moottori tonnisia vastaan, niin ennakkoon on vaikea arvioida miten tulee käymään. Lisäksi radalla nähdään kaksi lyhytrunkoista sivuvaunupyörää. Ne soveltuvat pitkärunkoisa paremmin katuradalle, kuin lyhytrunkoiset, joilla mekin ajetaan. Lisäksi esimerkiksi Mike Roscherilla on ennestään enemmän kokemusta katuradoilta, joten mikään ei ole itsestään selvää, kommentoi Kirsi Kainulainen lyhyesti.
– Ajetaan rauhallisesti. Mitään riskejä ei kannata ottaa, tällä hetkellä toisena sivuvaunujen MM-sarjassa oleva Pekka Päivärinta toteaa.
Lauantain aika-ajon jälkeen paalupaikan valtasivat 1. Päivärinta/Kainulainen ja heidän takaansa lähtivät: 2. Tomas Axelsson/Silver Kuusk, 3. Mike Roscher/Anna Burkhard, 4. Markku Artiola/Kasper Arokivi, 5. Timo Kallio/Urpo Rasimus, 6. Ari Jumppanen/Teijo Ripatti, 7. Geir Johansen/ Teodor Hammarbom sekä 8. Pasi Vepsä/Harri Virtanen.
Maailmanmestaripari Pekka Päivärinta ja Kirsi Kainulainen menivät menojaan.
Maailmanmestarit karkasivat
Itse kisastartissa lämmittelykierrokselle lähdettäessä kuuluttaja ehti väittää itse kilpailun jo alkaneen, mutta vielä kertaalleen sivuvaunut asettuivat omiin lähtöruutuihinsa. Sivuvaunuluokka sai kunnian olla ensimmäinen varsinainen kisastartti Imatranajoissa.
Päivärinta/Kainulainen -kaksikko ampaisi kärkeen ja jo ensimmäisen kierroksen jälkeen pari Artiola/Arokivi nousi kolmannelle sijalle, heti Axelsson/Kuuskin kantaan. Tässä järjestyksessä mentiin muutama kierros, kunnes Artiola/Arokivi löysi ohituspaikan ja Axelsson/Kuusk joutui luovuttamaan kakkossijansa. Tämän kaksikon osalta kisa pysyi jännittävänä loppuun asti, sillä Axelsson/Kuusk taistelivat, mutta kun kisan kahdeksan kierrosta oli ajettu, niin he joutuivat toteamaan suomalaiskaksikon nopeammaksi.
Lauantain startissa nähtiin vain seitsemän sivuvaunua. Tänä vuonna ensimmäistä kauttaan SM-sivuvaunuluokassa ajava kaksikko Timo Kallio/Urpo Rasimus puuttui lähtöviivalta. Varikollakaan ei heitä enää nähty.
Timo Kallion sivuvaunun runko murtui ja kisa jäi kesken.
– Pyörän rungosta löytyi murtumia, joten sillä ei voi ajaa. Osaltamme kisat päättyivät tähän, paikalla ollut tiimin mekaanikkona toiminut Juha Muhonen selittää poisjäännin syytä harmistuneena. Vilkaisu sivuvaunumoottoripyörän pohjaan vahvistaa tosiasian. Jopa maallikko näkee, että runko ei ollut ajokunnossa.
Nopeutta pitää olla riittävästi
Pekka Päivärinnan ja Kirsi Kainulaisen ympärillä riitti kuhinaa. Useat halusivat onnitella hallitsevia maailmanmestareita. Päivärinta kertoi aikaisemmin ajavansa kaikessa rauhassa ja vaikka kärkiparin asemaa ei kukaan hätyyttänytkään, niin siitä huolimatta näytti, että kisavauhdista ei tingitty.
– Katuradalla on normaalin liikenteen muodostamia ajouria, johon sivuvaunumoottoripyörän leveät renkaat jatkuvasti hakeutuvat. Lisäksi katuradalla on kaikenlaisia kuoppia ja monttuja. Hitaasti ajettaessa sivuvaunumoottoripyörää on vaikeampi hallita, joten ihan tästäkin syystä tarvitsee ajaa riittävän lujaa, näin pyörä pysyy paremmin hallinnassa. Katsomoon varmaankin näyttää, että mennään kovaa, mutta ajoin ihan rauhallisesti, turhia riskejä välttäen. Toisaalta yleisö on tullut tänne meitä katsomaan, joten sekin velvoittaa pitämään vauhtia yllä. On hieno fiilis päästä ajamaan näin suuren suomalaisyleisön edessä ja tottakai toivoo että he ovat tyytyväisiä näkemäänsä, kertoi Pekka Päivärinta rauhallisesti.
Valmistautumista haastatteluun kisan jälkeen.
– Ihan kiva päivä oli täällä Imatralla tänään. Aurinko paisto ja yleisöä oli niin paljon, oli kiva ajaa yleisölle. Vähän oli tietysti taas alkushokki eilen tulla sileältä moottoriradalta tänne jälleen katuradalle. Joutui vähän opettelemaan, että mitenkä tässä nyt mennään, kun se pomppii ja hyppii. Mutta ihan hyvin se meni; turvallisesti maaliin. Pekka ajoi rauhallisesti, turhia riskejä välttäen, minulle ei tullut kiire missään vaiheessa. Kyllä sen eron huomaa, kun aletaan mennä tosissaan lujaa. Sitten vielä voittokin! Aina on kiva voittaa, oli se mikä kisa tahansa. Imatralle on mukava tulla ja ennen kaikkea yleisön takia me täällä olemme, lisäsi Kirsi Kainulainen lauantain kisan jälkeen.
Sunnuntain draamaa
Sunnuntaipäivä tarjosi lisää moottoriurheilun dramatiikkaa. Kisaan sartattiin samassa järjestyksessä, kuin lauantaina ja heti alusta lähtien Päivärinta/Kainulainen ampaisi kärkeen, ja ajoi täydet kymmenen kilpailukierrosta varmassa johtoasemassa. Jälleen seuraavista palkintosijoista käytiin armotonta taistelua.
Tässä vielä video sivuvaunuluokan lähdöstä:
Tomas Axelsson/Silver Kuusk ajoivat toisena Markku Artiola/Kasper Arokiven kaasutellessa tiukasti perässä, huonosta startista huolimatta. Isolta skreeniltä pystyi seuraamaan tätä jännittävää taistelua, eron ollessa alle puolen sekunnin luokkaa. Kun kisaa oli jäljellä kolme kierrosta nähtiin tiukka ohitustilanne. Artiola löytää raon sisäkurviin tultaessa ja pääsi ohi. Vähän tämän jälkeen Axelssonin vauhti alkoi hyytyä ja heidän ohittaessaan lähtösuoran, kuului miten metalli raapii asfalttia. Axelssonin pyörästä oli pakoputki irti.
Ilman kirkasta auringonpaistetta olisi näkynyt, kuinka kipinät iskivät Axelssonin taistellessa eteenpäin kisan loppuun. Periksiantamattomuudesta huolimatta Axelsson/Kuusk joutui luopumaan kolmannesta sijastaan ja Mike Roscher/Anna Burkhard pääsi kuittaamaan kolmannen sijan. Jokatapauksessa kisan päätyttyä Maamme-laulu soi Imatralla toisen kerran Pekka Päivärinnan ja Kirsi Kainulaisen kunniaksi.
Markku Artiola ja Kasper Arokivi haastatteluvuorossa.
MM-pari kiireisenä
Pekka Päivärinnan ja Kirsi Kainulaisen kevät ja kesä on ollut kiireistä aikaa. MM-kesätauon aikana he kävivät muun muassa Goodwood-festivaaleilla BMW:n kutsumana. Ehdittekö missään vaiheessa kunnolla lepäämään.
– Kiirettä on todellakin pitänyt, mutta omasta tahdostammehan me tätä teemme. Toki toivoisi, että jostakin löytyisi vähän lisää rahaa, että kisakaudella voisi keskittyä pelkästään ajamiseen. Töitä pitää tehdä, mutta esimerkiksi täältä Imatralta kun palaamme kotiin, niin maanantaina on lähdettävä jo 06.30 töihin. Suoraan töistä sitten menemme tallille huoltamaan ja laittamaan pyörää, selittää Kirsi Kainulainen.
Lauantain voittajakuusikko ja kisatytöt.
– MM-sarjassa taistelemme loppuun asti. Pyörä on paras mahdollinen, siitä ei ole mitään valittamista. Kaikki on nyt meistä itsestämme kiinni. Tom ja Ben Birchall ovat suhteellisen samanpainoisia, joten he saavat siitä lisäetua meihin verrattuna, mutta periksi ei anneta. Olen vielä purkkarina tämän kauden ja katsotaan sitten, mitä teemme ensi kaudella. Pekka varmasti jatkaa, mutta omalta osaltani en vielä tiedä, sooloakin ajanut Kirsi Kainulainen lisää.
Artiola ja tunnoton käsi
Siirryimme Artiola Sidecar racing -teamin varikkopilttuuseen. Onnittelijoita riitti sielläkin ja tasaisin väliajoin pienet fanit kävivät pyytämässä nimikirjoituksia. Markku Artiola teki Imatranajon historiaa. Hän on ainoa aktiivikisakuljettaja, joka on osallistunut kilpasarjaan jo 80-luvulla ajetuissa Imatranajoissa. Kävimme Artiolan varikkopilttuussa kisan jälkeen, missä tunnelma oli rento ja nauru jälleen herkässä. Aina välillä vastuu siirtyi kuulijalle.
– Ajoin alkuun vähän himmaten Tomaksen perässä. Sitten kun pääsimme ohi, niin vasemmasta kädestä hävisi tunto. En tuntenut vaihtonappia lainkaan. Niin pitkään olen ajanut, että se on puolikkaassa selkärangassa, mistä oikea nappi löytyy, vaikkei mitään tuntoa ollutkaan. Viimeisellä kierroksella en tiedä mikä laukesi, mutta tunto tuli käteen takaisin. Ohitin kuitenkin Axelssonin kaksi kierrosta liian aikaisin. Tarkoitus oli ohittaa vasta viimeisellä kierroksella, mutta katsoin väärää taulua ja luulin viimeisen kierroksen alkavan. Tätä se dementia teettää, Markku Artiola kertaa sunnuntaisen kisan kulkua.
Markku Artiola ja pieni ihailija.
Artiolan purkkari Kasper Arokivi istui bussin rappusilla jäähdyttelemässä tiukan kisaurakan päätyttyä. Pelottiko olla kyydissä katuradalla?
– Eei mitenkään erityisesti. Katurata on paljon epätasaisempi ja jännittävämpi sileään moottorirataan verrattuna, mutta omalla tavallaan tykkään kyllä katuradasta enemmän, pohtii Kasper Arokivi näyttäen viikonlopun aikana katuradan rynkytyksessä tulleita mustelmiaan.
Miltä muuten tuntui ajaa jälleen Imatran katuradalla?
– Nyt oli hirvee pelko perseen alla. Silloin 80-luvulla olin nuori ja uhkarohkea. Minulla on musta aukko siinä kohtaa, en muista missä kunnossa rata silloin aikoinaan oli, eikä sieltä muutenkaan ole paljoa kerrottavaa. Startti meni silloin täysin mönkään, ei saatu vehjettä ollenkaan käyntiin. Silloinhan vielä pyörät työnnettiin käyntiin. Kun aloitimme vuonna 1983, niin tarkoitus oli mahdollisimman nopeasti voittaa maailmanmestaruus ja sitten mennä Rion karnevaaleihin ja kuolla AIDS:in. Mutta käsikirjoituksiin tuli muutos -88 Ruotsissa.
Onhan tämä ihan kiva tämmöisen yleisön keskellä ajaa. Tultiin aivan yleisön ja tietenkin sponsoreiden takia, että hekin saavat ansaitsemaansa huomiota.
Tomas Axelsson kertasi Artiolan kanssa kisatapahtumia.
Onnittelijoiden joukkoon liittyy Tomas Axelsson.
– Tässä on menetetty mitalisija, sanoo Axelsson näyttäen rikkoontuneen pakoputken rakkuloille pahasti polttanutta jalkaansa.
– Pakoputki räjähti, mutta tietenkin kisa oli ajettava loppuun asti. Keskeyttäminen ei käynyt edes mielessä. Tämä on motosporttia, Axelsson kuittasi.
Axelsson ja rikkoutuneen pakoputken polttama reiden iho.
Sivuvaunujen MM-sarja jatkuu 6.8 Assenissa ja vastaavasti seuraava sivuvaunujen SM-sarjan kilpailu nähdään 4.-6.8 Alastarossa.
Lisäksi kaikille, jotka osallistuivat Markku Artiolan 60-vuotislahjaksi hankittuun uuden sivuvaunumoottoripyörän katteen kustannuksiin, järjestetään kyyditys Alastaron moottoriradalla sunnuntaina 23.7. Tilaisuus on avoin kaikille muillekin halukkaille. Tilaisuus alkaa kello 09.00. Tarkempi aikataulu on vielä avoin.
Tomas Axelssonin ja hänen purkkarinsa Silver Kuusk.