Tikat nakuttavat puuta uskomattomalla voimalla. Jokaisen iskun voima liikkuu 1200 - 1400 G:n välillä. Ihminen saa aivotärähdyksen jo vaivaisesta 60-100 G:n iskun voimasta. Tosiasia, että tikka ei vahingoitu, vaikka sen pää joutuu jopa 14 kertaa kovemman iskun kohteeksi, on vaikuttanut kypärävalmistajiin ja siihen, miten he ovat ottaneet kypäröihinsä mallia näiden lintujen kalloista.

Uusi tutkimus kuitenkin paljastaa, että tikkojen aivot sisältävät valmistusosia proteiiniin, joka on assosioitu ihmisillä todettuihin aivovaurioihin. 

– Aikojen saatossa on ollut kaikenlaisia turvallisuus- ja teknologisia edistysaskeleita urheiluvälineissä, jotka ovat perustuneet tikkojen anatomian ja biofyysisten ominaisuuksien soveltamiseen olettaen, että ne eivät saa aivovammoja hakkaamisestaan, kertoo Peter Cummings, joka on yksi tutkimuksen tekijöistä ja Bostonin lääketieteellisestä yliopistosta.

Tau-proteiinin merkitys

Löytääkseen vastauksen kysymykseen, tutkijat käyttivät Fieldin museon ja Harvardin luonnonhistoriallisen museon kokoelmista löytyneitä lintujen aivoja tutkiakseen tiettyä tau-nimistä proteiinia.

– Aivojen perussoluja ovat neuronit, jotka ovat ikään kuin solujen vartaloita ja aksonit, jotka ovat kuin puhelinlinjoja, jotka kommunikoivat neuroneiden välillä. Tau-proteiini kietoutuu puhelinlinjojen ympäri, se antaa niille suojaa ja stabiiliutta ja pitää ne silti joustavina, toteaa tutkimuksessa mukana ollut Bostonin lääketieteellisen yliopiston lopputyön tekijä George Farah.

Yleisesti ottaen tau-proteiinit voivat auttaa stabiloimaan aivosoluja, mutta liiallinen tau-proteiinin muodostuminen voi häiritä kommunikaatiota neuronista toiseen. Kun aivot vauroituvat, tau-proteiinia kerääntyy ja se häiritsee hermojen toimintaa. Sekä kognitiiviset, emotionaaliset että motoriset toiminnot voivat kärsiä.

Siinä missä liiallinen taun määrä voi ihmisellä indikoida aivovauriota, Farah ja hänen tiiminsä päättivät tutkia taun muodostumisen näkökulmasta tikkojen aivoja.

Tikkojen aivonäytteet

Fieldin ja Harvardin museo lainasi tutkijoille tikoista alkoholiin säilömiään  aivonäytteitä sekä vertailuryhmäksi sellaisten lintujen, jotka eivät hakkaa puuta eli tässä tapauksessa punaolkaturpiaalien aivonäytteitä. 

Tuloksena oli se, että tikkojen aivoissa oli paljon enemmän tau-proteiinikehittymiä kuin turpiaalien. Vaikka liiallinen taun määrä voi ihmisellä kertoa mahdollisesta aivovammasta, niin tutkijoiden mielestä tästä ei ole kyse tikkojen kohdalla.

– Emme voi sanoa, että nämä tikat varmasti kärsivät aivovaurioista, mutta näiden tikkojen aivoissa on ylimääräistä tau-proteiiinia, minkä aiempi tutkimus on todennut kertovan aivovaurioista, Farah kertoo.

Tutkijat kyselevät, että kun varhaisimmat tikat ovat olleet olemassa jo 25 miljoonaa vuotta sitten, niin mikäli nokalla hakkaaminen aiheuttaisi aivovaurioita, miksi tätä käyttäytymistä edelleen havaittaisiin? Miksi evoluutio pysähtyisi tällaiseen tilanteeseen? On olemassa mahdollisuus, että taun normaalia isompi määrä on suojakeino eikä lainkaan patologista laatua.

Tutkijat uskovat joka tapauksesa, että heidän tutkimuksensa tulokset voivat auttaa ihmisiä. Tieto tikan aivoista voi auttaa tekemään parempia kypäröitä.

Toisaalta Cummins pohtii, että jos taun kerääntyminen aivoihin on suojakeino, niin onko siinä jotain sellaista, jonka voimme poimia ja josta saattaisi olla apua neurodegeneratiivisten sairauksien hoitamisessa?

Asiasta kertoi Science Bulletin. Jutun kuva: Ecuadorintulikärki. Kuva Ben Tavener.