Tarakkaharakasta motoristiksi: Ensimmäinen kunnollinen Euroopan reissu Osa 10. - Loppukiri | Matkalla

Paluumatkaa on taitettu rauhaisasti, leikitty turistia ja pysähdytty merkittävien muistomerkkien äärelle. Matkaa on kuitenkin jäljellä yli 800 kilometriä, joten on kiristettävä tahtia ja keskityttävä ajamiseen, että ehditään ajoissa laivaan.

Verdunin Ensimmäisen Maailmansodan muistomerkeillä ja museossa meni koko päivä, joten itse kaupunki ja sen nähtävyydet jäivät näkemättä. Harmi sinällään, mutta oli jatkettava matkaa. Ajaisimme Ranskasta, Belgian ja Alankomaiden kautta Saksan puolelle niin kauan kun jaksetaan. Onneksi ei ollut mikään tuskaisen kiire, Travemündessä piti olla vasta seuraavan päivän iltana, eli kaksi kokonaista ajopäivää aikaa.

Sade-ennusteet uhkailivat mahdollisilla rajuilla sadekuuroilla, lämpötila oli kuitenkin +20 asteen tienoilla, eli ihan loistava ajokeli. Laiskuuttani vaihdoin jo Verdunissa Rukkan hellekelin asun, goretex-asuun. Sadekuurot näyttivät massiivisuudestaan huolimatta niin satunnaisilta, etten jaksanut enää stressata laittaako sadeasu, ajoasun päälle vai ei. Gore-puku on siinä suhteessa huolettomampi. Manööveri oli lopulta turha, sillä vaikka sadetutkassa näyttikin pahalta, niin sateet eivät osuneet missään kohti kunnolla eteemme. Mutta eihän tuota voinut ennalta tietää.

Mennessä ja palatessa auringonkukkapeltoja oli reitin varrella paljon.

Alkumatka meni leppoisasti pitkin pieniä teitä, läpi metsä- ja peltomaisemien ja läpi satunnaisten pienien kylien. Siirtymisen Ranskasta Belgian puolelle huomasi vain pienestä kyltistä, jossa luki Belgia, liikennemerkeissä olevien tekstien kielen vaihtumisesta ja teiden kunnon huononemisesta. Ihan ajettavassa kunnossa tiet toki olivat, mutta ero oli silmin nähtävä.

Päivän ensimmäinen tankkaus- ja kahvitauko pidettiin Belgian puolella, Habeyin rekkaparkissa. Voi elämisen riemu, että ihminen voi tulla iloiseksi vessassa käymisestä. Joo, olen avautunut aikaisemmin keski-ikäisen naisen metabolismista, mutta tämä koskee kaikkia...julkinen käymälä, jossa ei tarpeillaan tarvitse kyykistellä reisilihasten varassa. Ensimmäistä kertaa lähes kolmeen viikkoon, julkisessa vessassa oli wc-istuimessa rengas ja kansi! Pystyi oikeasti istahtamaan tarpeilleen. Asia, mikä Suomessa on itsestään selvyys, mutta Euroopassa (ainakin Saksassa ja Ranskassa) tuntematon ylellisyys julkisissa vessoissa. Toki olihan se hyvää reisitreeniä, kun kyykkiessä yritti välttää hipaisemasta pöntön reunaa, mutta tämä oli jälleen hyvä esimerkki länsimaisen ihmisen "suurista ongelmista"/pienistä iloista.

Navigaattorina olleen Chigeen kanssa oli välillä kommunikaatiovaikeuksia.

Pitkästä aikaa, reitti kulki isompien kaupunkien/asutuskeskusten halki. Belgian Liègessä tuskailin navigaattorin hataraa ohjeistusta. Samaan suuntaan menee kaksi kaistaa, joista toinen seuraa Maas-joen vartta ja toinen menee samaan suuntaan, mutta nousee rampille. Näitä kohtia oli tuossa taajamassa useita. Liikennemerkeistä ei ollut mitään apuja, koska niitä ei ollut. Sinällään aivan turhaa stressaamista. Mitä väliä, vaikka vähän harhautuisikin reitiltä, navigaattori kyllä jossain kohtaa opastaisi takaisin oikeaan suuntaan.

Joskus saa mitä tilaa. Saksalaisen huoltoaseman bratwurst-annos.

Belgia vaihtui Alankomaihin yhtä huomaamattomasti, kuin rajan ylitykset nykyään muutenkin. Kieli ei vaihtunut, sillä molemmissa maissa puhutaan hollantia. Alankomaa vaihtui Saksaan ja pääsimme jälleen maistamaan moottoritievauhteja. Ajettuamme vähän yli 400 km, pysähdyimme Haltern am See:ssä tutkailemaan, missä yöpyisimme seuraavaksi ja samalla nauttimaan välipalaa. Mieleni teki saksalaista makkaraa, mikä tulomatkalla oli jäänyt nauttimatta ja nyt sen sain. Huoltoaseman annos oli hieman "niukka", mutta sain mitä halusin.

Edellinen majapaikan valinta meni reisille, joten nyt yritin olla tarkempi. Lähin isompi kaupunki oli Münster, josta aloin tutkailla vaihtoehtoja. Gästehaus Johanniter vaikutti mielenkiintoiselta ja osoittautui tämän reissun ehdottomasti parhaimmaksi hotelliksi.

Johanniter-Gästehaus Münster, Weißenburgstraße 60 - 64, 48151 Münster, Saksa

Alkuun paikka vaikutti hieman sekavalta, sillä se sijaitsee kahdessa eri rakennuksessa, mutta löydettyämme lopulta huoneemme, olimme todella tyytyväisiä. Huone oli tilava, ilmeisesti lähiaikoina remontoitu ja lisäksi oma parveke. Vaikka sisäpihalla oli iso parkkipaikka, meidät ohjattiin viemään pyörät heidän isoon parkkihalliin. Siellä olivat taatusti turvassa. Ajoa päivälle tuli noin 450 kilometriä.

Kuva ei kerro koko totuutta. Huone oli todella tilava.

Parvekkeella pystyi nauttimaan vaikka aamukahvit, sillä huoneessa oli välineet kahvinkeittoon.

Ilta oli lämmin, joten illallisen nautimme ulkona läheisessä Squisito-pizzeriassa. Tätäkin voi suositella. Palattuamme majapaikkaamme, kävimme vielä "testaamassa" Gästehausin kellarikerroksessa olleen baarin. Ihan hauska paikka sekin. Aamiainen oli myös positiivinen yllätys. Gästehausin lisäksi, Johanniter on myös jonkinlainen opisto, joten aamiainen tarjoiltiin opiskelijaravintolassa. Tarjonta oli uskomattoman monipuolinen ja maukas. Tästä oli hyvä jatkaa matkaa kohti Travemünden satamaa.

Pizzeria Squisito oli aivan kulman takana.