Tarakkaharakasta motoristiksi: Ensimmäinen kunnollinen Euroopan reissu osa 11. - Kotiinpaluu | Matkalla

Edessä reissun viimeinen ajopäivä Euroopan puolella ja paluu kotiin. Matkaa Münsteristä Travemündeen oli jäljellä enää 370 km, koko päivä aikaa, eli edessä helpohko päivä, hyvää vauhtia motareita pitkin huristellen. Näin aamulla Münsteristä lähtiessä ajateltiin. No, aina kaikki ei mene kuten ajattelee.

Oltiin reissun aikana juututtu muutamiin ruuhkiin, yhteen vähän pidempään, mutta nyt oli perjantai ja tuntui, että kaikki ovat tien päällä suuntanaan pohjoinen, joten liikennemassat olivat sen mukaiset. Ensimmäinen isompi ruuhka tuli vähän lähtömme jälkeen. Kaistojen välissä ajaminen on Euroopassa yleistä, mutta jätimme vaihtoehdon väliin, sillä oli vaikea arvioida, välillä hyvin kapeiden autojonojen välissä, mihin sivulaukkumme saattaisivat kolahtaa, joten jonotimme kiltisti. Ensimmäiseen 50 km:in meni lähes pari tuntia, joten tuosta ruuhkasta päästyämme, piti topata "helpotukselle" Bramchen kohdilla.

Levähdyspaikka Bramschen kohdilla. Saksassa on vielä hätäpuhelimia teiden varsilla.

Kerroin jo aikaisemmin Eurooppalaisista vessoista ja reisitreenistä. Useimmilla p-paikoilla on suht siistit julkiset vessat, vessapapereineen ja käsienpesumahdollisuuksineen, joten tämä ei ole paras mahdollinen esimerkki. Vaikka näky ei ollut siistein mahdollinen, oli toimittava tuolla, kun ainoa teoreettinen vaihtoehto olisi ollut kyykkiä puskassa kymmenien autoilijoiden ja rekkakuskien tuijottaessa.

Yleensä julkiset vessat ovat siistimmässä kunnossa, mutta wc:n kansia niissä ei ole koskaan.

Tauon jälkeen, matka jatkui hetken ihan hyvää vauhtia, kunnes jälleen stoppasi. Tällä kertaa edellistä pidemmällä pätkällä. Oli hienoa jälleen huomata, että erilaiset ruosteenestokurssit ei ole menneet hukkaan. Nyt todella tarvittiin hidasajotaitoa, kun kilometritolkulla madeltiin 5-12 km/h tuntivauhtia eteenpäin. Kolmessa tunnissa etenimme vajaat 150 km, Sottrumin tienoille, jossa pidimme tankkaustauon. Vaikka nykyään Euroopassa kortti käy maksuvälineenä lähes kaikkialla, on käteistä hyvä pitää mukana. Tämän saimme huomata tuolla Sottrumissa. Maksaessani polttoaineen, korttini toimi, mutta mentyäni hetkeä myöhemmin maksamaan muita ostoksia, niin se ei toiminutkaan. Oli kuulemma ollut päivän mittaan ongelmia Pohjois-Eurooppalaisten maksukorttien kanssa. Tällä huoltsikalla oli pankkiautomaatti, minkä olemassaolo pelasti edelläni asioineen norjalaisen motoristin bensaostokset (jostain syystä pankkiautomaatti kyllä toimi) ja itselläni oli käteistä, joten sain nuokin ostokset matkaani.

Sottrumin Grundbergsee Südissa pankkikortti toimi satunnaisesti.

Matkalle osuneiden ruuhkien syynä olivat tietyöt. Kun kolme kaistaa kavennetaan kahdeksi, niin tuo määrä ajoneuvoja tukkii liikenteen. Onneksi ei edelleenkään ollut kiire! Vielä yksi pienempi tukos ja vihdoin oltiin Travemündessä...nälissään, oltiin taaperrettu vajaata 400 kilometriä reilusti yli kahdeksan tuntia. Se siitä moottoriteiden ihanuudesta.

L'Osteria

Olin ennakkoon jo katsellut ruokapaikan. Jätimme pyörämme rohkeasti parkkiin kadun varteen ja menimme syömään L'Osteria nimiseen paikkaan. Paikka oli tupaten täynnä, olihan se hyvällä paikalla rannassa, mutta onneksi terassilta löytyi vapaita pöytiä. Kesti hyvän tovin, ennen kuin tarjoilija ehti meihin asti ja kun saimme ruokamme, aurinko oli ehtinyt jo laskea. Odotellessamme ruokiamme katsoimme, kuinka Finnjet, johon kohta nousisimme, lipui ylväästi kapeaa väylää pitkin kohti satamaa.

Finnlinesin Finnstar lipumassa kohti satamaa.

Pimeyden laskeuduttua, vatsat täynnä, ajoimme terminaaliin, odottamaan ja jonottamaan laivaan pääsyä. Emme olleet ainoita, lähes 20 muutakin motoristia oli tulossa samaan laivaan, eikä kaikki suinkaan kotiin palaajia, vaan osa eurooppalaisia, jotka tulivat nauttimaan Suomen syksyisistä ajokeleistä.

Lähes 20 muutakin motoristia oli tulossa samaan laivaan.

Aikataulun mukaisesti, kello 23.00 pääsimme ajamaan laivaan. Jälleen jännitin laivaan ajoa, mutta tälläkin kertaa se sujui ihan hienosti. Jo ennakkoon oli ilmoitettu, että laiva oli ollut täynnä saapuessaan Travemündeen, joten hytit eivät välttämättä olisi valmiita. Eivätkä ne olleetkaan, joten saimme odotella hyvän tovin hyttiin pääsyä. Aika kului rattoisasti keskustellen kahden, Faak-am-See:stä paluumatkalla olleen suomalaisen motoristin kanssa.

Jälleen auringonlaskua ihailemassa.

Uni maistui, kun vihdoin saimme itsemme vaaka-asentoon. 30 tuntia kestänyt laivamatka meni tutuissa merkeissä, levätessä, töitä tehdessä, syödessä ja ihaillessa merta. Menomatkallamme, kolme viikkoa aikaisemmin ja laivan tullessa Travemündeen, se oli ollut täynnä. Nyt matkatessamme Helsinkiin päin, matkustajia oli huomattavasti vähemmän. Siitäkin näki, että kuumin sesonki oli loppumaan päin, joten laivalla oli entistäkin rauhallisempaa. Laivalla eletään aina Suomen aikaa, se piti jälleen muistaa, ehtiäkseen ajoissa kaikkiin ruokailuihin.

Päästyämme Helsinkiin, oli iloinen yllätys, että maa ei ollut lumen peitossa vaan olikin lämmintä, +20°C. Paluumatkalla pyörähdimme vielä Lahden kautta, morjestamassa ystäviämme, olihan se "matkan varrella". Kolmen viikon reissaamisen jälkeen oli ihana syödä hyvää, tavallista kotiruokaa.

Loppu kotimatka sujui rauhaisasti ja (jälleen) vältyimme kastumasta, vaikka keliennusteissa oli runsaita sateita näkyvissä. Olo oli ristiriitaisen haikea. Toisaalta oli mukava palata kolmen viikon reissusta kotiin, mutta toisaalta olisi ollut myös mukavaa jatkaa ajamista vielä muutama viikko. Oli hienoa huomata, että osaa, pystyy, pärjää ja jaksaa ajaa päivästä toiseen vähän pidempiäkin matkoja. Edelleenkään en haaveile "kunnon vetomiesten" päivämatkoista.

Raakaversio ajetusta reitistä.

Kotiin päästessämme, mittariin oli tullut kaikkiaan lähes 4 200km. Kuvassa "raakaversio" reitistä, kaikkia tekemiämme mutkia en siihen saanut lisättyä ja noiden Euroopassa ajettujen kilometrien lisäksi, tuli tietenkin ajot kotoa Helsiinkiin ja takaisin.

Olihan hieno reissu. Ainoana miinuksena oli kiire, minkä takia jouduimme usein valitsemaan suorimman mahdollisen reitin. Jos vielä joskus vastaavaa aletaan edes suunnittelemaan, niin ensimmäinen edellytys on, ettei ole mitään tarkkoja aikatauluja. Tämänkin matkan varrella olisi ollut niin paljon enemmän nähtävää ja ne kerrat, kun päästiin pois isoilta teiltä, reitit ja maisemat olivat paljon parempia. Ajankohtakin oli lähes täydellinen. Euroopassa oli vielä lämmintä, mutta kaikkein raastavimmat helteet olivat onneksi ohi. Elokuu on eurooppalaisten kesälomakuukausi, mutta hyvin mahduttiin sekaan. Varoituksista huolimatta, majapaikatkin löytyivät lyhyellä varoitusajalla elokuunkin puolella.

Entistä enemmän vahvistui tunne, että moottoripyöräily on mahtava harrastus, jota voi suositella lämpimästi kaikille.

Moottoripyöräily on mahtava harrastus, jota voi suositella lämpimästi kaikille.