Rautaperseajo on tarkkuus- ja taitolaji – IBA Finland esitteli kestävyysajon saloja | Matkalla

Keski-Suomen moottoripyöränäyttelyn humussa Jyväskylässä yksi osasto veti puoleensa kuljettajia, joille satojen kilometrien päivämatkat ovat vasta alkulämmittelyä. IBA Finlandin (Iron Butt Association) osastolla harrastuksen ytimestä kertoi yhdistyksen aktiivi ja kokenut rautahanurikuski Hanna-Leena Ahlgren.

– IBA on Yhdysvalloista lähtöisin oleva yhdistys, mutta Suomi on nousut asukaslukuun suhteutettuna yhdeksi maailman aktiivisimmista rautaperseajajien maista, Hanna-Leena Ahlgren kertoo. Hän hoitaa yhdessä miehensä Matti Ahlgrenin kanssa yhdistyksen virallista "postitoimintaa" Muuramesta käsin, ja he tuntevat lajin vaatimukset läpikotaisin.

1600 kilometriä on vasta sisäänheitto lajiin

Rautaperseajon perusyksikkö on SaddleSore 1000, eli vähintään 1600 kilometrin (1000 mailia) ajaminen alle 24 tunnissa. Hanna-Leenan mukaan harrastus vie helposti mennessään: kerran kokeiltuaan moni hurahtaa lajiin ja alkaa etsiä entistä kovempia haasteita.

– Perusajon jälkeen vain taivas on rajana. Meillä on esimerkiksi superajoja, joissa ajetaan kymmenen päivää perusajoja putkeen. Kaikkia ajoja ei voi edes ajaa Suomessa, koska täältä loppuvat tiet kesken, Hanna-Leena Ahlgren naurahtaa.

Harrastajien kirjo on laaja. Osa ajaa kymmeniä suorituksia kesässä, toiset yhden tai kaksi. Myös matkustaja voi suorittaa rautaperseajon ja saada virallisen todistuksen, vaikka kuljettajan rekisterikilven alus jääkin silloin saamatta.

Miten monta ajoa olet itse ajanut?

– Olen itse ajanut 7 RP-ajoa, ja sitten kun nivelrikko alkoi vaivata ja jouduin luopumaan aktiiviajamisesta, olen istunut kyydissä ainakin 8 ajon verran, Ahlgren kertoo.

Dokumentointi ja nollatoleranssi ylinopeudelle

Rautaperseajo ei ole kaahaamista, vaan äärimmäistä kurinalaisuutta vaativa suoritus. Jokainen ajo on dokumentoitava tarkasti kuitteineen ja kellonaikoineen. Ajotarkastajat syynäävät jokaisen "legin" eli ajovälin keskinopeuden.

– Liikenneturvallisuus on isossa roolissa. Emme hyväksy minkäänlaisia ylinopeuksia. Jos kahden kuitin välinen aika paljastaa ylinopeuden, koko ajo hylätään välittömästi. Se on kova paikka, jos olet ajanut vaikka kolme vuorokautta ja kämmäät yhden välin, Taina painottaa.

Toinen hylkäämisen peruste on oikaiseminen. RP-ajon reitti määritellään kulmapisteiden kautta. Niistä otetaan tankkauskuitit, tai jos ei ole tarvetta tankkaukseen, niin sanotut "suffelikuitit", jotka toimivat todisteina siitä, mihin kellonaikaan missäkin on oltu. Niiden mukaan lasketaan ajetut matka ja niihin käytetty aika sekä ajonopeus.

Kulmapisteiden on oltava sellaisia, ettei niiden väliin mahdu oikaisureittejä. Jos tarkastukseen käytetty karttaohjelma on sitä mieltä, että oikaisureitti on olemassa, se laskee reitin sen mukaan ja ajon kokonaismäärä saattaa jäädä liian lyhyeksi, jolloin ajosuoritus hylätään.

Suunnittelun sietämätön keveys

Matti Ahlgren korostaa, että harrastuksen suurin hyöty on itse matka- ja reittisuunnittelutaidon kehittyminen.

Erityisesti vuosittaiset teema-ajot vaativat kuljettajalta perehtymistä karttaan. Viime vuoden suosikki oli ”Järvienkierto”, jossa reitti kiersi Keski-Suomea ja Savo-Karjalaa todella hienoissa maisemissa.

– Ajon runkona oli noin tuhannen kilometrin peruslenkki, joka kaikkien piti kiertää. Haasteena oli mennä lenkille sisään tietystä pisteestä ja tulla samasta kohdasta ulos, jotta kokonaismatka täyttyi. Reitillä oli pakollisia kuittipisteitä jopa 25 kilometrin välein pienten kylien kahviloissa, Hanna-Leena selventää.

Tällaiset ajot opettavat kuljettajalle tauotusta, väsymyksen hallintaa ja navigointia – taitoja, jotka palvelevat kaikessa moottoripyörämatkailussa.

IBA Finland järjestää joka vuosi erityisen vuosiajon, joka päätetään kevätkokouksessa huhtikuussa. Sen sisältö tiedetään vasta julkistuksen jälkeen. Erikoisajoja voi olla useampia vuosittain. Viimeisen kolmen vuoden ajan yhdistys on järjestänyt myös hyväntekeväisyysajoja.

Yhteisöllistä toimintaa

IBA Finlandin toiminta on voimissaan. Jäsenkorttien numerot huitelevat jo yli viidessä tuhannessa, ja aktiivisia jäseniä on yli 500 ympäri Suomen, Hangosta Inariin. Joka kuukausi järjestettävät kuukausikahvit ja vuosittaiset kokoontumiset pitävät yhteisön tiiviinä.

Vaikka Taina itse on siirtynyt pyörän selästä enemmän kyytiläisen ja yhdistysaktiivin rooliin, intohimo lajiin ei ole kadonnut.

– Tämä on aivan superupea yhdistys ja maailmanlaajuisestikin katsottuna poikkeuksellisen aktiivinen, hän kiteyttää näyttelyosaston vilinässä.

IBA Finlandin sivuille pääset tästä.