Kirsi Kainulainen pohtii ajouran lopettamista: "Ajatus saa alahuulen väpättämään"

Motoristit : Yamaha

Kirsi Kainulaisen ura ratamoottoripyöräilijänä on kestänyt jo 27 vuotta. Uraan on mahtunut paljon ja palkintokaapista löytyy sivuvaunuluokan MM-sarjan koko mitalisarja, pronssista kultaan, hänen ollessa Pekka Päivärinnan purkkarina. Kolme viimeistä vuotta Kainulainen on ajanut soolopyörällä SM-sarjan Superstock 600cc-luokassa. Nyt on edessä vakava harkinta uran jatkosta.

teksti: Eija Kyllönen
valokuvat: Ari Karhunen Juha Harju Kirsi Kainulaisen arkisto

– Nyt mennään jo pitkän matkaa syksyä, joka on ollut työn täyteinen. Pitkään piti nättejä, lämpimiä kelejä ja oli tarkoitus käydä vielä ajamassa Alpe Adria -sarjan viimeinen osakilpailu Kroatian Rijekan radalla. Jäi kuitenkin lähtemättä, kun oli niin monta muuta asiaa hoidettavana. Kisamatkan olisi joutunut aikatauluttamaan väkisin muutenkin täyteen kalenteriin. Puuttui kisamatkaan lähtemisen ilo.

– Syksy on ollut erikoinen. Monenlaisia ajatuksia on vilistänyt, enkä ole vielä saanut tarkkaan kiinni, mitä ja miten haluan tehdä ajourani jatkamisen suhteen.

– Tällä hetkellä isoimmassa roolissa on terveys. Kävin kisojen jälkeen olkapään mangneettikuvauksessa. Tiesin entuudestaan, että se on rikki. Vuosien iskut ovat aiheuttaneet pahan nivelrikon olkapäähän ja keväällä tapahtunut solisluun katkeaminen oli viimeinen piste, nyt olkapää menee lähes viikottain pois paikoiltaan. Kirurgin mielestä olkapää tulisi operoida viipymättä, kun vielä on neljäsosa nivelpintaa tähteenä. Siitä saisi vielä jotain kasattua, omaa elämää ajatellen, ei välttämättä kilpaurheilua silmällä pitäen.

Kirsi Kainulainen on rakennusalan ammattilainen. Alan ahdingosta huolimatta, hänellä on riittänyt töitä.

– Aivan heti en leikkaukseen pääse. Rakennusala, millä pääsääntöisesti työskentelen, on aikamoisessa ahdingossa. On tehtävä työtä, kun siihen on mahdollisuus. Ollaan oltu siitä onnellisessa asemassa, että työtä on riittänyt, vaikka paljon on mennyt yrityksiä nurin. Kun saadaan loppuvuosi sinniteltyä, niin vuoden vaihteessa voisi olla valoisampia näkymiä.

– Tuossa on vastauksia tietyntyyppisiin kysymyksiin, mutta kokonaisuutena en osaa tulevaisuuttani vielä hahmottaa ja siksi ei ole vielä päätösten aika. On katsottava asia kerrallaan, sitten näkee vähän eteenpäin missä mennään.

Kilvanajo on yhä juttu mistä nautin ja sille liekki palaa täysillä.

– Kilvanajo on yhä se juttu, mistä nautin ja sille liekki palaa täysillä. Silti en osaa sanoa tulevasta vielä mitään. Kun pääsen alkuvuoteen, niin tiedän varmaan enemmän terveyden, työn ja elämän suhteen.

– Lopettaminen pelottaa. Onhan takana 27 vuotta kilvanajoa ja kaiken kaikkiaan 34 vuotta mopon päällä. Ajatus lopettamisesta saa alahuulen väpättämään. Kyllähän ajouran lopettaminen on edessä joka tapauksessa jonain päivänä, mutta haluan olla päätöksestäni varma ja siksi menen nyt hetki kerrallaan ja mietin, miten ja missä mennään.

– Onneksi päästään kohta puoliin taas ajamaan jäärataa. Se on rakas harrastus, mikä kulkee aina mukana.

Jäärata on Kainulaiselle rakas harrastus ja siitä hän ei aio luopua. Kuva: Ari Karhunen