Erno Kostamon tavoitteena Agostinin voittoennätyksen rikkominen Imatralla

Erno Kostamon kisakalenteri muuttui, kun IRRC ilmoitti Superbike-luokan poistosta sarjastaan. Superbiken katuratakisoja onneksi löytyy IRRC-sarjan ulkopuoleltakin ja nyt hänen tuleva kautensa pitääkin sisällään kisoja kahdessa eri luokassa. Tapasimme Kostamon MP26-messuilla. Keskustelimme tulevasta kaudesta, mutta myös viime kauden kilpailuista, onnistumisista ja ei niin putkeen menneistä kisaviikonlopuista.

Erno Kostamon MP-messu -urakka alkoi jo ennen varsinaisten messujen aukeamista pidetyssä pressitilaisuudessa. Hän pääsi testaamaan ensimmäisten joukossa messuilla ollutta simulaatiomaailmaa. Viisi kuskia ajoi Kostamoa vastaan kolmen kierroksen kisassa ja vaikka hänen ajamansa simulaattori ei alussa toiminutkaan kuten piti, vei hän kisan nimiinsä. Kokemus mp-simulaattorilla ajamisesta oli Kostamolle ihan uusi ja vaikka simulaattori ei vastaakaan oikeaa kisaa, niin yhtäläisyyksiäkin löytyi ja syke ehti nousta näiden kolmen kierroksen aikana.

Erno pääsi kokeilemaan ensimmäisten joukossa MP-messujen simulaattorimaailman ratapyörää.

– Ihan mageeta kokeilla. Joku avustin siinä oli päällä, mikä vähän häiritsi, mutta yllätyin miten lähellä reaalimaailmaa simulaattorilla ajaminen on. Se, kuinka pyörä lähtee nousemaan kaasulla ja etujarrun tuntuma oli aika hyvin mallinnettu. Ohjaus oli jäykkänä, joten se ei totellut työntöohjausta, mutta huimasti nämä laitteet ovat menneet eteenpäin, verraten siihen, millä itse on aloittanut virtuaalimaailmassa pelaamisen. Kyllä siinä syke nousi ja jopa kävi vähän fysiikan päälle samaan tapaan kuin normaalimaailmassakin, kommentoi Kostamo ajoa.

Ihan mageeta oli kokeilla, totesi Kostamo ajon jälkeen.

Heti pressitilaisuuden jälkeen tapasimme Kostamon SRV:n osastolla, jossa hänellä oli oma fanituoteiden myyntipisteensä. Tiesimme, että samaan aikaan häneltä oli tulossa tiedote, jossa kerrottiin hänen ajavan kahdessa eri luokassa, mikä sinällään ei tuossa vaiheessa ollut varsinainen uutinen. Tieto oli ollut luettavissa Imatranajon kuljettajalistoista jo jonkin aikaa.

Mikä on ensivuoden aikataulu?

– Katuradoilla pysytään, se ei tietenkään kenellekään tullut yllätyksenä. Nyt kun IRRC koki ison muutoksen, Superbiken-luokan jäätyä pois sarjasta, niin se vaikuttaa tietysti minulla Euroopassa ajettaviin kilpailuihin niin, että niitä ei tulla ajamaan, Imatraa lukuun ottamatta. Nyt ajetaan ja satsataan sinne, missä katuratakilpailut ovat syntyneet ja missä riittää kisoja, eli Irlanti - Mansaari akselille.

– Uutena isona juttuna on tietysti se, että sain rahoituksen kasaan ja tehtiin päätös siirtymisestä Supersport-luokkaan. Itseasiassa päätös syntyi Macaon paluulennolla, kun tulevaa yhteistyökumppania ei nukuttanut lennon aikana. Hän tuli viereeni istumaan, niin teimme siinä tämmöisen Supersport-projektin. Ja kun mukaan saatiin hyvä nippu yhteistyökumppaneita Zerowasten ja Milwaukeen johdolla, niin ajan Supersporteissa Ducati Panigale V2:lla kaikki samat kilpailut, mitä tonnisellakin, eli ajetaan kahdessa luokassa.

Supersport-pyöränä on Ducatin Panigale V2.

– En ole ikinä laittanut millekään kilpailuille hirveämmin tavoitteita tuloksellisesti, mutta tämä Ducati-projekti on tehty vähän sillä varjolla, että Imatralla oltaisiin huippuiskussa ja pystyttäisiin kamppailemaan siellä kuussatastenkin voitosta ja olisimme samalla viivalla vauhdillisesti, kuin tonnisellakin. Kuussatasella ajetaan tottakai North West 200 ja Mansaaren TT, mitkä ovat myös tärkeitä kilpailuja, mutta kaikki tähdätään kuitenkin Imatralle. Sieltä on nyt taskussa 14 voiton putki, joten Agostinin ennätysmäinen 16 voiton putki on enää kahden voiton päässä. Se on ihan mahdollista lyödä.

Kilpaileminen kahdessa luokassa tietää taas entistä enemmän ajoa per kilpailu?

– Tästä on kiittäminen Irlantilaisen Parker Transport Racingin tiimipäällikköä Gary Parkeria. Hän kysyi viime vuonna, viikkoa ennen Mansaaren kisoja, lähtisinkö ajamaan Yamahalla kuussatasiin. Ensin kieltäydyin, mutta hän sai pyörtämään päätökseni ja lopulta suostuin. Se olikin oikea päätös, koska se tukee niin paljon 1000-kuutioisella ajamista. Tottakai se toi fyysisesti pikkuisen raskautta hommaan ja oli silloin suurin pelko, miten fysiikka kestää, väsyykö liikaa ja onko se siten vaaraksi tonnisella ajamiseen. Mutta valmistauduin siihen hyvin ja huomasin, että se on toteutettavissa.

– Totta kai kahdessa luokassa ajaminen vie energiaa, mutta se tuo turvallisuutta, kun kaikki asiat ei tapahdukkaan niin nopeasti. Ei 600:lla Mountain Coursella Aku Ankkaa lueta, mutta ajaessa pystyt näkemään, katsomaan vähän ajolinjoja ja miettimään ajamista. Tonninen vie koko ajan johonkin suuntaan. Se repii, etkä ole missään vaiheessa rauhassa siellä radalla. Sillä on vain puskettava ja huolehdittava, että saat pidettyä pyörän aisoissa.

Ovatko ajolinjat kuussatasella samat kuin tonnisella?

– Moottoriradoilla ajolinjoissa on eroa todella paljon, mutta katuradoilla ne ovat hyvin pitkälti samanlaiset tai voi sanoa, että täysin samanlaiset. Eikä katuradoilla mietitä ajolinjoja 600:sten ja tonnisten välillä. Moottoriradoilla tehoa on enemmän, niin siellä pystyy ajamaan tuhatkuutioisella vähän kulmikkaammin.

Palataan vähän viime kauteen. Siellä oli isoja onnistumisia ja vähemmän onnistumisia. Millä mielin taputteli viime kauden?

– Hyvällä mielellä kausi päätettiin. Alkukausi meni hyvin. Sitten en tiedä, mitä puolessa välin kautta tapahtui. Imatran jälkeen vielä Southern meni hyvin, sitten Armoyssa alkoi joku epäonnistumisten kierre. Kaikki oli ikään kuin ennallaan, mutta tein hölmöjä virheitä, kansan kielellä voisi sanoa "aivopieruja". Niistä huomasi, että keskittyminen eikä ajatusmalli pääkopassa ollut terveellä pohjalla. Siihen piti hakea hakea nopeasti muutosta, ettei käy mitään ja Macauhun mennessä homma saatiin takaisin raiteilleen. Siinä välissä, kolmessa kilpailussa, tuli kaatuminen ja hölmöjä virheitä.

Osaatko sanoa, mistä ne tulivat?

– Psyykkisen puolen urheiluvalmentaja oli apuna ja hänen kanssa analysoitiin sitä läpi. Yksi suurin syy oli minun ajatusmallini, että hyvä ei riitä, pitää olla paras. Viime vuonna IRRC:n taso oli valitettavasti aika kehno, niin ... tietysti ikinä ei vasemmalla kädellä mitään hoideta, mutta voitto oli joka paikassa helposti otettavissa. Imatralla oli kovia vastuksia, mutta kun lähdit Eurooppaan, IRRC:n viikonloppuun, niin tiesit että tulet sieltä voittajana ulos.

– Ulkopuoliselle homma näyttää siltä, että voitan ja vaikka olin siellä paras, niin minulle se ei riittänyt, kun taso oli niin huono tai laimeampi. Se ajatusmalli, että minun piti itselleni jotenkin todistella ja pönkittää – tiesin voittavani, joten seuraava askel oli rataennätykset, että olen kaikkien aikojen nopein sillä radalla.

– Esimerkiksi Frohnburgin ensimmäisessä harjoituksessa olin 0.3 sekunnin päässä rataennätyksestä ja ajanut jo ensimmäisessä harjoituksessa puoli sekuntia kovempaa, mitä edellisenä vuonna. Silti, minulle ei riittänyt, että olin käytetyillä renkailla ensimmäisissä harjoituksissa 0.3 sekunnin päässä rataennätyksestä. Aivoni sanoivat, että puske rataennätys ensimmäisessä harjoituksessa. Sitten tuli todella hölmö moka, jonka seurauksena oli pyörä palasina. Olet siinä, että tämä viikonloppu oli tässä. Kuitenkin, vaikka kroppa on rikki ja pyörä on juuri tuhoutunut, päätetään kiireesti rakentaa toinen pyörä ja seuraavassa harjoituksessa paukasen sen rataennätyksen. Se tuntui luonnolliselta, eikä siinä ollut enää mitään puristamista.

– Riittämättömyyden tunne oli varmaan suurin syy, että heikommassa porukassa voitto ei itselle riittänyt, vaan piti olla vielä parempi ja ajaa ne rataennätykset. Tuo ajatusmalli piti etsiä, karistaa ja kun se löytyi, niin homman sai käännettyä oikeisiin uomiin ja siitä eteenpäin loppukausi oli taas hyvä.

Kostamolla on, ainoana suomalaisena, 'värisuoran verran' palkintoja Macaon katuratakilpailuista.

Macaussa ei ollu haasteiden puutetta?

– Ei ollut. Voi sanoa suoraan, että Nord Westissä, Mansaarella ja Macaossa olin altavastaajana, niin niissä pystyn asennoitumaan ja asettumaan siihen, että olen muiden haastaja. Macaoon valmistauduttiin hyvin. Valitettavasti ensimmäisessä harjoituksessa tehtiin teknisellä puolella oma pieni moka, mikä vei meiltä 40 - 50 minuuttia kallista rata-aikaa ja sen kautta ei saatu pyörää säädettyä mieleisekseni, jonka seurauksena kilpailussa tuli tehtyä pieni jarruvirhe. Menin normaalisti jarruun, mutta en vaan uskaltanut taittaa, kun ei ollut pyörälle 100% luottoa ja siinä (Peter) Hickman meni ohi. Mutta podiumia lähdettiin tavoittelemaan ja se onnistui. En tiedä oliko oma moka, kun kotona lähtiessä sanoin vaimolle, että kirjahyllyn päällä oli hopeinen ja kultainen Macao-pytty, että värisuorahan tuosta puuttuu, niin nyt se värisuora Macaon palkinnoista tuli täyteen.

– Ja kyllä, jos on iltaisin aikaa istahtaa sohvalle ja näkee ne Macaon palkinnot siinä, niin se on asia, mitä ei vieläkään ymmärrä. Joskus aikoinaan katsoin YouTubesta tai jostain videon Macaosta, että tuolla ajetaan moottoripyörillä ja nyt olet itse ollut siellä tuon värisuoran verran. Se on asia, mitä ei oikein vieläkään tajua, miksi ne on palkintokaapissani.

Macaossa on varmasti samat kuskit vastassa tänäkin vuonna. Millä eväillä pääsisit aloittamaan tämän värisuoran alusta?

– Teknisesti ei ole enää parannettavaa. Varmaan tuommoiset pikkujutut, kuten elektroniikkapuolen asiat, eli sinne vähän insinöörihommaa taustalle. Mutta suurimmalta osalta nyt on kiinni ukosta ja sen tekemisistä. Perusvauhtia pitäisi saada hivenen verran kasvatettua ja tämän vuoden yksi tavoite on, että vähennettäisiin pikkuisen katuratakisoja ja ennen Macaota ajettaisiin ihan normi moottoriratakilpailuja.

Milloin viimeksi olet ajanut moottoriradalla?

– Viimeksi vuonna 2019. Nämä nyt on suunnitelmia. Kun mietitään, mikä tällä hetkellä erottaa minut muista on juuri se, että siinä missä muut tahkoo BSB-sarjaa kymmenkunta kisaviikonloppua, kolme lähtöä per viikonloppu, yhteensä 25-30 kisälähtöä moottoriradoilla ja minä ajan nolla. Jos minullekin saataisiin 25 kilpailulähtöä moottoriradoille, niin vauhtinikin saattaisi olla ihan eri luokkaa. Siihen yritetään satsata, että saataisiin elokuun ja Macaon väliin vähän Englannin tai Saksan sarjan moottoriratakisoja, joista haettaisiin kaivattua lisävauhtia.

Fysiikka on varmaan kunnossa, mutta miten psyykkinen valmennus?

– Fysiikka on kunnossa, enkä ikinä ole psyykkistäkään valmennusta pitänyt huuhaa-hommana. Aikaisemmin en ollut kokeillut, mutta kyllä se auttoi. Vastaisuudessa en varmaan mitenkään säännöllisesti sitä tule käyttämään, mutta jos tulee ongelmia, niin tiedän että sieltäkin apuja saa. Tässäkin suhteessa maailma on muuttunut. Uskoisin, että jos Rädyn Sepolle olisi aikoinaan sanonut, että käyppäs juttelemassa, niin Seppo olisi saattanut sanoa Rätymäisesti, että p****le, hän ei sinne mene. Mutta on tiedostettava, kun kilpailu maailmalla on mennyt ihan äärimmäisyyksiin ja haetaan ne pienimmätkin nyanssit, niin tuommoisetkin asiat vaikuttaa.

Millä pidät pään kasassa, ettei taas lähde ajatukset laukalle?

– No ei siinä nyt...Se oli vaan ne 2-3 kilpailua siellä välissä. Nyt ollaan taas kovien kavereiden seurassa, niin ei siitä enää tule mitään ongelmaa.

Ducati uutena pyöränä. Koska pääset sitä testaamaan, vai oletko jo testannut?

– En ole vielä testannut. Maaliskuun alussa pääsen Espanjaan testaamaan ensimmäistä kertaa ja tarkoitus olisi ennen Nordh Westiä käydä ajamassa 3-4 testiä.

Superbikessa Kostamon ajokkina tuttu BMW M1000RR.

Ja tonniset ajat edelleen BMW:llä?

– Superbike-luokassa ajan BMW M1000RR:llä, ja entuudestaan tuttu tiimi jatkaa RVS Motorsportin väreissä. Supersport-luokkaan rakennettu Ducati on kokonaan eri, eli nyt on mukana kaksi erillistä tiimiä. Supersport-kalusto on Zerowaste Motorsport -nimen alla. On käyty alustavia neuvotteluita siitä, että kauden aikana nähtäisiin toinenkin kuljettaja tiimin väreissä, Erno Kostamo vihjaisi.

Kostamo tekee, pitkäaikaisista avustajista ja sponsoreita huolimatta, ison osan asioista itse. Sunnuntaina, kun messut olivat aivan loppusuoralla ja Kostamo oli kaikki kolme päivää ollut "yleisön saatavilla", mies pakkaili osastollaan fanipaitoja laatikkoon. Kävimme vielä pikaisesti tiedustelemassa, miten messuviikonloppu oli sujunut?

– Ihan hyvin. Muutaman yhteistyösopimuksen sain, eikä tullut pää kipeäksi. Fanituotteita meni ja sain ainakin jutella, jos ei muuta. Eli kaikki hyvin, Kostamo kommentoi hymy kasvoillaan.

Messut loppusuoralla.