Imatralle sivuvaunuluokkaan oli ilmoittautunut kaikkiaan kymmenen tiimiä. Huomiota herätti kahden suomalaisen kärkikuskin/tiimin poissaolo, etunenässä viisinkertainen sivuvaunuluokan maailmanmestari Pekka Päivärinta. Häntä on kohdannut suuri perhesuru, mistä johtuen hän on toistaiseksi estynyt osallistumasta moottoriurheiluun. Kisaradalle Päivärinta palaa elokuussa, kun MM-sarja jatkuu kesätauon jälkeen Assenissa.
Edellisinä vuosina Suomen sivuvaunu-luokan voittaneet Joni ja Tero Manninen, jotka tänä vuonna ajavat Päivärinnan tavoin MM-sarjassa, olivat myös estyneet osallistumasta Imatranajoihin. Heillä räjähti moottori Mostin MM-osakilpailun toisen kilpailupäivän viimeisellä kierroksella. Heidän jatkonsa MM-sarjassa riippuu siitä, saavatko he rahoituksen uuteen moottoriin. Toivottavasti saavat, sillä heidän MM-urakkansa on lähtenyt todella hyvin käyntiin.
Aika-ajot
Kun Imatralla päästiin lauantaina, perjantain sadepäivän jälkeen, ajamaan aika-ajot, niitä hallitsi Petri Makkula/Jaana Soppa ajalla 2:12.385. Toiseen lähtöruutuun pääsivät Marko ja Ville Hurme, 5.134 sekuntia hitaammalla kierrosajalla. Kolmannesta lähtöruudusta pääsivät starttaamaan Jorden Klok/Carmen Laudy, Mimi Sidecar Racingin Minna Rantala/Mia Karjalainen olivat neljänneksi nopeimpia. Heidän takanaan ensimmäiseen kilpailuun starttasivat Andre ja Petra Hummel sekä Tomas Axelsson/Lauri Lipstok. Kilpailun tuomariston päätöksella starttiviivalle pääsivät lopulta myös Aku Korhonen/Ossi Vuori sekä Petri ja Julius Virtanen, vaikka ensimmäisissä aika-ajotuloksissa heidän kohdalleen oli merkitty Not Classified (120% = 2:38.862), eli aika-ajoissa ajettu kierrosaika oli heidän kohdallaan liian hidas.
Pia Koskela oli varautunut menemään Markku Artiolan purkkariksi, mutta kisat jäivät tänä vuonna ajamatta.
Kisaan ennakkoon ilmoittautuneet Rami Vänttinen/Kasper Arokivi ja 43. kisakauttaan starttaileva Markku Artiola, purkkarinaan Pia Koskela, eivät saaneet laitteitaan kuntoon, joten he eivät lopulta kisanneet lainkaan. Artiolan poisjäänti tarkoitti kolmannen kovan kuskin puuttumista radalta, sillä hänet on usein nähty Imatralla podiumilla ja onhan hän voittanutkin siellä sivuvaunuluokan kilpailuja.
Sivarit valmiina lähtemään tutustumiskierrokselle.
Lauantain kisa
Lauantain kilpailussa Hurmeet ampaisivat kärkeen, perässään Makkula/Soppa ja Axelsson/Lipstock ja Virtaset. Korhosen kisa päättyi keskeytykseen, ennen kuin ehti edes kunnolla alkaa. Kauaa Hurmeet eivät ehtineet nauttia kärkipaikasta, kun Makkula/Soppa menivät heistä ohi. Ensimmäisellä kierroksella Hurmeet pääsivät vielä muutaman kerran lähes Makkula/Sopan rinnalle, mutta toisella kierroksella, Makkula/Soppa saivat reivittyä itselleen turvallisen kaulan takana tulleisiin koska....
#669 Tomas Axelsson/Lauri Lipstok sekä #12 Aku Korhonen/Ossi Vuori joutuivat keskeyttämään kilpailun.
Toisella kierroksella radalla alkoi tapahtumaan. Axelsson ohitti Virtasen, mutta meni jarrussa pitkäksi ja osui Hurmeen pulkan lokasuojaan. Hurmeet ajautuivat ulos radalta, mutta pääsivät jatkamaan kilpailua. Virtanen pääsivät Hurmeesta ohi ja Axelsson keskeytti kisan. Hetkeä myöhemmin, ratavarikolla ja katsomossa henkäistiin, kun Julius Virtanen putosi Petri Virtasen kyydistä. Julius kieppui radalla, mutta ei loukkaantunut, vaan käveli pois radalta. Suurempi hätä ratavarikolla tuli, kun siellä tajuttiin, ettei Petri Virtanen ollut huomannut poikansa putoamista, vaan jatkoi ajamista entiseen tyyliin. Varikolta yritettiin näyttää, että hiljentää ja tulla pois radalta, mutta hän ehti ajaa kaksi kierrosta ilman purkkaria, ennen kun viesti saatiin hänelle perille.
Petri Virtanen sai, Juliuksen pudottua kesken kisan, ratavarikolta poistuessaan kyytiin Matti Liekarin.
Loppukilpailu meni ilman suurempaa draamaa. Tosin Makkula/Sopan vauhti näytti hiipuvan ja heidän 15 sekunnin etumatkansa suli kisan loppua kohden, mutta he ehtivät ruutulipulle 1.750 sekuntia ennen toiseksi ajaneita Marko ja Ville Hurmetta. Kolmanneksi ajoivat Andre ja Petra Hummel, neljänsinä olivat Jorden Klok/Carmen Laudy. Minna Rantala/Mia Karjalainen ohittivat ruutulipun viidensinä.
Petri Makkula ja Jaana Soppa ohittivat ruutulipun ensimmäisinä.
Sunnuntain kisa
Sivuvaunujen toinen kisa ajettiin sunnuntain aikataulussa päivän toisena. Auringon paistaessa, rata alkoi kuivua aamuisen sateen jäljiltä, mutta oli osin vielä märkä. Kaikki tiimit lähtivät kisaan sadekelin renkailla.
Lämmittelykierroksen jälkeen Andre/Petra Hummel ja Minna Rantala/Mia Karjalainen kaarsivat varikolle. Kisaan starttasi viisi tiimiä.
Startissa Hurmeet ottivat johtopaikan, toisena Axelsson/ Lipstok, joiden kisa loppui melkein alkumetreillä, jolloin alkuun kolmanneksi jääneet Makkula/Sopan olivat toisena. Perässä tulleet Petri ja Julius Virtanen kävivät nurmikon puolella, mutta pääsivät jatkamaan kisaa. Hetken myöhemmin Klok/Laudy ajoivat shikaanin pitkäksi ja heidän kisansa päättyi neljän kierroksen jälkeen.
Jorden Klok/Carmen Laudy ehtivät poseeraamaan ennen ratavarikolle pääsyä.
Aku Korhonen/Ossi Vuori kävivät välillä varikolla, mutta jatkoivat kuitenkin kisan loppuun asti.
Makkula/Soppa ajoivat muutaman kierroksen Hurmeiden perässä, mutta kun Marko Hurmeelle tuli vaihdemissi, niin Makkula käytti tilaisuutta hyväkseen ja meni Hurmeista ohi ajaen maalilipulle 4.914 sekuntia ennen toiseksi tulleita Hurmeita. Kolmanneksi tulivat, eilisen kisan keskeyttäneet Virtaset ja Korhonen/Vuori olivat kilpailun neljänsiä.
Kisakuulumisia
Sunnuntain kilpailun jälkeen kiersimme varikolla kysellen kisaviikonlopun tunnelmia ja loppukauden tavoitteita. Perjantain myrskyisän sadekuuron vuoksi peruuntuneet aika-ajot ja sunnuntaina puolihullussa kelissä ajettu kisa puhututtivat useimpia.
Aloitimme sivuvaunuluokan molempien kisojen voittaneiden Petri Makkulan ja Jaana Sopan varikkoteltalta.
– On tämä hienoa, ensimmäistä kertaa voitto Imatranajoissa. Toki kovat kuskit uupuvat, en silti lähde vähättelemään saavutusta, täällä ajetaan aina niitä vastaan, ketä on, iloitsi Jaana Soppa.
– Eilen (lauantaina) oli loistava keli, hyvää ajoa. Harmittaa vain, ettei pystytty ihan loppuun asti ajamaan kovaa, kun itse olen päässyt vauhdin makuun. Petellä puutui jalka. Sen kyllä huomasi, kahdella viimeisellä kierroksella rupesin katselemaan näyttöäkin, miten paljon ollaan muita edellä. Ei niin saisi tehdä, mutta kun mennään hitaasti, niin tämmöistä ehtii tekemään, Soppa tunnusti.
Maallikolle sivareiden hidaskin vauhti on aika hurja, mutta osaatko sanoa, mikä on hitaan ja lujan vauhdin ero teidän tasolla?
– Nopeudesta en osaa sanoa, se riippuu niin paljon mutkista. Kun vauhti hidastuu todella paljon tuntuu, että voin alkaa lukea Aku Ankkaa kesken kisan, niin se menee vähän tylsän puolelle. Rytmi vaihtuu, omat ajoitukset menevät nopeampaan, et saa liikkua siinä kohtaa, missä olet tottunut liikkumaan ja sitten lähdetkin liikkeelle liian aikaisin. Siinä voi pulkka alkaa nousemaan ja kuski miettimään, että tipuinko, selitti Soppa.
– Viikonloppu oli ihan ok. Pysyttiin radalla ja tultiin maaliin. Lauantaina oli kuskilla vähän taistelua itsensä kanssa, kuittasi Petri Makkula tyynesti.
Petri Makkulan ja Jaana Sopan kisat jatkuvat ensi viikonloppuna Sidecar Trophyn, Mostissa ajettavilla osakilpailuilla.
Mitä sunnuntain kisassa tapahtui? Olitte hetkellisesti kakkosia.
– Meillä oli ihan uudet sadekelin renkaat, ei viitsitty alkaa repimään. Koko Lehmuskuja oli täysin kuivana, sieltä ei juurikaan märkää löytäny. Kun mentiin tutustumiskierrosta, niin silloin vielä löytyi muutama märkä kohta, mitä pystyi hyödyntämään, mutta rata alkoi kuivumaan nopeasti. Loppukisasta enää takasuoran shikaanissa ja lähdettäessä ylöspäin jyrkkään oikeaan, niin vain sieltä löytyi märkää. Eli ihan strategia, antaa pari tonnista mennä eteen ja mennään sitten myöhemmin ohi. Oli onni, että meillä kaikilla oli märän kelin renkaat, kaikki joutuivat miettimään samaa asiaa, totesi Soppa.
– Tämän päivän sekakeli, sadekelin renkailla oli sellaista renkaiden säästelyä. Näillä mentiin, mitä oli, myönsi Makkula
Lauantaina jalkasi puutui. Saitko sen kuntoon tähän sunnuntain kisaan?
– Tänään ei puutunut mitään. Vähän muutettiin katetta, mutta en tiedä mikä oli. Ikinä aikaisemmin ei ole paikat puutunu, mutta eilen jalka puutui, jarrujalka vielä, en tuntenut mitään. Tosin ainahan, kun menee jarruihin niin tuntuu, ettei jarrut pidä. Siinä kai se salaisuus on, että mennään vähän kovempaa. Se tuntuu hullulta hommalta. Miltähän se mahtaa tuntua vielä kovemmilta jätkiltä, miettivätköhän he, että pysähtyykö vai ei. Limiittiä täytyy vain viedä eteenpäin, ei se sen ihmeellisempää ole. Täällä tiesi, että on vähän varaa, niin pystyi ajamaan seiftillä, spekuloi Petri Makkula.
Miten teidän loppukausi?
– Ensi viikonloppuna mennään Mostiin. Siitä parin viikon päästä Itävaltaan, Red Bullin radalle ja toivoisin, että ajettaisiin Sidecar Trophyn loppukausi, mutta katsotaan, toivoi Jaana Soppa.
Marko ja Ville Hurme ajoivat molemmissa kisoissa toiseksi.
– Tyytyväinen pitää olla, kun pääsee ehjänä kotiin. Ensimmäiseen, lauantain kisan, lopputulokseen pitää olla tyytyväinen, mutta fiilis ei ollut hyvä. Tuntui, ettei päässyt oikeanlaiseen rytmiin, se vaikeutti ajamista. Tuli hirveästi hajontaa kierrosajoissa, kun ei ollut edessä "jänistä", joka antaisi rytmiä. Makkula pääsi karkaamaan, kun toisella kierroksella takana olevassa shikaanissa meillä oli vähän kontaktia. Axelsson tuli kylkeen ja puski minut radalta ulos. Ennen kuin pääsin sieltä könyämään takaisin, niin rako oli kasvanut niin paljon, että minun jänikseni karkasi tyystin ja sitten aloin, perinteisesti tyyliin taas haparoimaan. Lopputulema oli kuitenkin ihan hyvä, kertasi Marko Hurme lauantain ajoaan.
#3 Marko ja Ville Hurme.
– Tänään sunnuntaina kilpailu oli minun ja Makkulan osalta täysin renkaiden säästelyä, kumpi uskaltaa kuluttaa ja kuumentaa sadekelin renkaita enemmän. Ilmiselvästi Makkula uskalsi vähän enemmän. Raja on niin hiipuva, jos renkaat kerran sulaa, ne menee keitetyksi makarooniksi. Sen jälkeen ei päästä edes suorilla menemään, kun laite elää omaa elämää, se ei käänny, pysähdy, kiihdy eikä tee mitään.
– Yritettiin, täydellisen ymmärtämättömyyden antamalla vahvalla itseluottamuksella, ajaa niin kovaa, kuin renkaat kestäisi. Renkaat kesti, mutta nopeus ei sitten riittänyt, eli ilmeisesti olisi riittänyt vielä enemmän, mutta kun ikinä ei voi tietää. Ja jos sen rajan ylittää, niin peli on menetetty, sitten ei enää kilpailla, sitten vaan luikerrellaan.
Marko Hurme oli lopulta tyytyväinen Imatranajon kisaviikonloppuun.
– Tämä oli tämmöinen viikonloppu. Vähän harmitti, kun perjantaina jäi ensimmäinen aika-ajosessio pois, niin meillä oli vain yksi mahdollisuus testata, miten välitykset, rengaskulmat ja muut Imatralla toimii. Sivuvaunujen osalta, kaikilla oli tasapuolisesti sama tilanne. Olisi ollut kiva päästä radalle pari kertaa ennen varsinaisia kilpailuita. Näillä mennään. Kyllä tästä ihan hyvillä fiiliksillä lähdetään kotiin, mitään ei jäänyt hampaankoloon, vakuutti Hurme.
Mitkä on loppukauden tavoitteet?
– Alastaro, Pärnu, Kymiring, kaikkiin on tarkoitus osallistua ja elätetään toiveita, että Makkula ei muuta mielipiteitään, olla osallistumatta niihin, koska hän ajaa Keski-Euroopassa. Meillä on hyvät tsäänssit voittaa vaikka, ei nyt Suomen Mestaruutta, näin kansallisenssa luokassa, mutta saada taas yksi sulka hattuun. Se edellyttää, että laitteet ja purkkari toimii. Kuskihan toimii aina, veisteli Marko Hurme.
Se putoamisen tarina
Petri ja Julius Virtasella oli vaiherikas viikonloppu. Perjantain myrskyinen sadekeli harmitti heitäkin.
– Perjantaina ei ajettu, mikä olisi ollut meille, Motoparkissa tapahtuneen laitteen rikkoutumisen jälkeen, todella tärkeää. Siellä irtosi alapallonivelen pultti ja kaikki eturipustukset meni rikki. Ne korjattiin ja kun tultiin tänne, säädöt oli pielessä, harmitteli Petri Virtanen.
#32 Petri ja Julius Virtanen.
– Aika-ajoissa ajettiin juuri sen verran kierroksia, että päästiin kisaan. Melkein koko yö tehtiin töitä, että saatiin keula mitattua kaikkien muiden pelien mukaan sinne päin. Kisalähdössä meidän aika tippui 22 sekuntia per kierros. Se oli vähän liikaa, varpaat otti kiinni asfalttiin ja purkkiorja unohti, niin kuin hyvän purkkiorjan kuuluu, olla kyydissä.
– Tämä on seitsemäs kilpailu, kun Julius on kyydissä. Niiden aikana olen vain kolme kertaa tuntenut, että hän on kyydissä. Ihmiset kysyivät, miten en tuntenut, ettei purkkiorja ole kyydissä, Imatran radalla ei ole yhtään ajettavaa vasenta mutkaa, missä purkkiorjan merkitys nousisi niin paljon. Taisin ajaa kaksi kierrosta ilman purkkiorjaa, kun ei tullut informaatiota taululta. Mustaa lippua näytettiin mustaa varikkotelttaa vasten, se ei erottunut joukosta. Radan varressa yksi lippumies näytti mustaa, niin vasta silloin ymmärsin tulla radalta varikolle, selitti Petri Virtanen.
Petri Virtanen ei huomannut, että Julius putosi kyydistä ja ajoi kaksi kierrosta ilman purkkaria. Kuva: Hinni Harju/Harjukuvat
– Poika tippui kyydistä, satutti sormensa. Käytiin vähän näyttämässä ja sormi paikattiin. Nyt se on parantunut, niin kuin nuo nuoret aina ihmeellisesti yhdessä yössä parantuvat, tiivisti isä Virtanen.
Hädin tuskin kisaa saatiin ajettua loppuun, kun joku yleisöstä oli lähettänyt iltapäivälehteen videon Juliuksen tippumisesta. Mitä siinä oikein tapahtui?
– Kiihdyttäessä käsi meni suoraksi. Olisin vielä päässyt takaisin, mutta samaan aikaan kengät osuivat asfalttiin ja se veti vähän liikaa taaksepäin. Olin suorana laitteen takana, enkä enää halunnut roikkua siinä, niin päätin päästää irti. Tänään meni vähän paremmin, pysyin kyydissä, naureskeli Julius Virtanen.
Julius Virtanen (vas.) toipui nopeasti lauantaisesta putoamisesta ja oli isänsä Petri Virtasen kanssa sunnuntaina podiumilla.
– Tänään ajatuksena ei ollut niinkään sija palkintopallilla, vaan ajaa turvallisesti maaliin. Klok tuli häiritsemään, että pitää jotain vähän yrittää, niin ajettiin yhdestä shikaanista nurmikon kautta, kun keula lähti vähän luistoon. Oli meidän onni, että seuraavalla shikaanipaikalla Klok yliyritti ja ajoi pitkäksi, niin päästiin kolmantena maaliin. Tästä on taas hyvä jatkaa, myhäili Petri Virtanen.
Millä sinut saatiin houkuteltua/pakotettua isäsi kyytiin?
– Isä pyysi, että tulisinko kokeilemaan. Olin jo pari kertaa kieltäytynyt, mutta sitten päätin, että mikä ettei, ei se voi niin kamalaa olla ja se olikin ihan hauskaa, kertoi Julius.
Miltä tuntuu olla kyydissä?
– Se on semmoista opettelua, aina oppii jotain. Koko ajan vain miettii, kuinka paljon pitää olla missäkin vasureissa ja oikeissa.
Purkkareille ei ole erillistä koulutusta, mistä olet saanut oppisi siihen, miten missäkin pitää toimia?
– Itse opin kun on kerrottu, miten sen pitäisi mennä ja kisojen jälkeen kuski voi kommentoida, mitä voi tehdä paremmin, vastasi Julius Virtanen.
Kerroit, ettei kauheasti tunnu, kun poika on kyydissä, eli hän on oppinut ilmeisen hyvin?
– Joo, hän liikkuu todella pehmeästi, heti alusta alkaen. Me tehtiin kerran sellainen erikoinen treenipäivä, kun haettiin vain jarrubalanssia. Mentiin Alastarolle vain jarruttelemaan. Ajettiin slikseillä puolihullulla, kostealla radalla, kosteammalla mitä tänään oli kisoissa. Siinä kyydissä ollessaan, hän huomasi hyvin heti sen, kun kolmesta renkaasta yksi alkaa olemaan luistossa. Hän on ihan luonnon lahjakkuus. Tai sitten, kun on ollut pienestä pitäen varikolla ja kuullut jotain, mikä on jäänyt korvien väliin, kehui Petri Virtanen poikaansa.
Mitkä on tämän kauden tavoitteet?
– Saada ajettua meidät sopivaksi parivaljakoksi, saada hyvä tatsi joka paikkaan ja laite säädettyä meille sopivaksi. Suurin tavoite on lähteä Northern Sidecar Cup:in festivaaleille Oscherslebeniin. Se on päätavoite, muu on vain hyvää Suomen kilvanajoa, listasi Petri Virtanen.
Mia Karjalainen ja Minna Rantala huoltamassa laitettaan sunnuntaina, ennen kotiin lähtöä.
Siirryimme lopuksi vielä Artiola Sidecar tiimin teltalle, jossa olivat myös Mimi Sidecar tiimin Minna Rantala ja Mia Karjalainen.
Miksi ette olleet tänään kisaamassa?
– Säästeltiin sadekelin renkaita. Mielestämme rata oli niin kuiva, että ei otettu riskiä, kertoi Minna Rantala.
– Pojat sano, että takasuoralla oli märkää, missä saivat hyvin jäähdyteltyä renkaita, mutta me ei lähdetty, varmuuden vuoksi. Ehkä vähän harmittaa, mutta pelattiin varman päälle. Meillä on melkein pakasta vedetyt uudet renkaat, ei haluttu pilata niitä, perusteli Mia Karjalainen.
– Ja kun täällä ei ajeta sarjapisteistä, lisäsi Rantala.
– Se olisi ollut ihan eri juttu, jos olisi pisteet ollu kyseessä, vakuutti Karjalainen.
#20 Minna Rantala ja Mia Karjalainen.
Millä mielin loppukauteen ja mitä on tavoitteet?
– Hyvillä mielin, kun ajo sujuu, iloitsi Rantala.
– Motoparkin ja eilisen kisojen jälkeen hyvät fiilikset jatkaa loppukauteen. Huomaa, että ajo on alkanut sujumaan paremmin, kun jarrut on kunnossa. Ollaan saatu omia kierrosaikoja paremmaksi, hehkutti Mia Karjalainen.
– Ja oikeastaan olen aika toiveikas, lisäsi vielä Minna Rantala.
Markku Artiolan 43. kisakausi pitäisi alkaa Alastaron osakilpailuista.
Markku Artiola oli ilmoittautunut kisaan, mutta ei ajanut viikonloppuna lainkaan. Pyörä oli kyllä mukana ja sitä korjailtiin, mutta viikonlopuksi sitä ei saatu radalle. Milloin laite on kunnossa?
– Kahden viikon päästä pitäisi Kymiringille mennä kokeilemaan ja tarkoitus on lähteä heinäkuun lopulla Alastaroon ajamaan, vastasi Artiola.
Artiolan uudeksi purkkariksi on tulossa Tino Rossi.
Imatranajon sivuvaunuluokan ensimmäisen kilpailun tulokset:
Sivuvaunuluokan ensimmäisen kilpailun podium: Ville ja Marko Hurme (vas.), Jaana Soppa, Petri Makkula, Andre ja Petra Hummel.
1. #99 Petri Makkula/Jaana Soppa LCR Yamaha Team Makkula/OrMK/VaMP 18:17.658
2. #3 Marko Hurme/Ville Hurme LCR Kawasaki DRD Pro Racing Team 18:19.408
3. #27 Andre Hummel/Petra Hummel MR-Equipe F-2 Team Hummel 19:03.463
4. #10 Jorden Klok/Caren Laudy RCN Yamaha R6 Klok 19:06.726
5. #20 Minna Rantala/Mia Karjalainen ASR Yamaha R1 Mimi Sidecar Racing/RRC 19:08.201
Imatranajon sivuvaunu-luokan toisen kilpailun tulokset:
Sunnuntain sivuvaunuluokan podium: Ville ja Marko Hurme (vas.), Petri Makkula, Jaana Soppa, Petri ja Julius Virtanen. Kuva: Raimo Prii.
1. #99 Petri Makkula/Jaana Soppa LCR Yamaha Team Makkula/OrMK/VaMP 18:43.983
2. #3 Marko Hurme/Ville Hurme LCR Kawasaki DRD Pro Racing Team 18:48.897
3. #32 Petri Virtanen/Julius Virtanen LCR BMW Sidecar Team 32/VaMp 19:50.473
4. #12 Aku Korhonen/Ossi Vuori KJR Yamaha Pikku2-racing/HelRC 21:16.534
Täältä voit katsoa Marko Hurmeen YouTubeen lataaman videon sunnuntain kilpailun kolmelta ensimmäiseltä kierrokselta. Videolta näkyy hyvin purkkarin toiminta, radan epätasainen kosteus ja kuinka Makkula lopulta ohittaa Hurmeet.
Kaikki Imatranajon tulokset löytyvät täältä.
Imatranajoista 2025 aikaisemmin:
MAANANTAI 7.7.2025 12:38
MAANANTAI 7.7.2025 07:01
Imatranajojen ensikertalainen Richard Cooper voitti kaikki neljä Supersport-luokan kisaansa
SUNNUNTAI 6.7.2025 09:58
Kostamo ja Tanskanen vahvoja sunnuntain Open Supersport 600 -avauskisassa
SUNNUNTAI 6.7.2025 07:00
Kostamo otti kaksi voittoa ja yhden hopean sekä siirsi rataennätyksen aivan uusille lukemille
LAUANTAI 5.7.2025 12:53
PERJANTAI 4.7.2025 13:37
Imatranajot peruttu perjantailta myrskytuulen takia
TORSTAI 26.6.2025 09:57
PERJANTAI 20.6.2025 10:05
Richard Cooper ensi kerran mukana Imatranajoissa heinäkuussa 2025