Sari Poromaan rottaprojekti: Vuoden 1954 KMZ löysi uuden elämän

Sari Poromaa toi Seinäjoen Rompe ja Prätkä -tapahtumaan näytille uusimman projektinsa, vuosimallin 1954 KMZ:n. Ulkoapäin ei heti uskoisi, mutta pyörä on täysin toimintakuntoinen ja kyseisen laitteen tuunailussa toteutui Porolan pitkäaikainen haave omasta rottapyörästä.

Mistä tämä löytyi?

– Olen haaveillut, että olisi joskus mahdollisuus rakentaa rottapyörä. Viime kesänä tarjoutui tilaisuus tämmöiseen liikkuvaan, toimivaan runkoon, joten tein kaupat ja nyt rakentelen tästä rottapyörää. Pyörä, millä yleensä ajan, on ostettu samalta ihmiseltä, kuin tämäkin, kertoi Sari Poromaa.

Mikä pyörä tämä on ja mikä on tämän pyörän historia?

– Tämä on 750 kuutioinen, 1954 vuosimallin KMZ, joka kulkee myös nimellä Lättäpää tai M72. Tämä on tuotu Latviasta, ensireksiteröinti Suomessa on ollut vuonna 2021. Perheen alkuperäiset kypärät, keneltä tämä on Latviasta Suomeen tuotu, ovat muuten tuossa tarakalla. Suomessa olen tämän pyörän toinen omistaja.

Latvialaisen perheen käyttämät kypärät olivat tarakalla.

M-72 oli Neuvostoliiton puna-armeijan standardipyörä, joka perustui saksalaiseen BMW R71 -malliin. 1950-luvulla sitä alettiin valmistamaan siviilikäyttöön Kiovassa, KMZ:n tehtaalla. M-72 oli tunnettu kestävyydestään ja kyvystään liikkua huonoilla teillä.

Oletko pohtinut tiettyä teemaa, mihin suuntaan alat tätä rakentamaan?

– Ensin meinasin, että pitäisi olla joku pieni punainen lanka ja tämmöisenä maan henkisenä "romustelijana", jollain SA-meiningillä... joo, sillä ehkä pääsääntöisesti, mutta ei se ole kiveen hakattu. Pyörään lyödään kiinni kaikki kiva, mitä vastaan tulee. Hyvänä esimerkkinä tänään nuo sarvet. Tämä on loputon projekti.

Lehmänsarvet olivat löytö Seinäjoen Prätkä ja Rompepäiviltä.

Oletko päässyt testaamaan tätä pyörää?

– Ostin tämän viime kesänä, mutta haettiin vasta syksyllä, eli tällä ei ole vielä reissua heitetty. Kotona on uusi akku ladattuna, mutta sille pitää tehdä teline erikseen ja vaikka ei päältä päin uskoisi, niin tämä on ihan ajokuntoinen peli.

Mitä kaikkea olet ehtinyt tähän tekemään, paitsi tänään hommannut sarvet?

– Tässä on tätä irtotavaraa. Kun löydän jotakin, niin kiinnitän sen aina ensin nippusiteellä tai teipillä, katson aikani ja jos se miellyttää silmää vielä muutaman viikon päästä, niin vasta sitten hitsaan tai ruuvaan sen kiinni. Esimerkiksi tuota panosvyötä olen tänään katsonut ja kunhan messuilta pääsen kotiin, niin sen paikka tulee olemaan kiinteästi tuossa.

Panosvyö löysi paikkansa sivuvaunun koristeena.

Mikä tämmöisissä viehättää?

– Hyvä kysymys, sitä olen itsekin miettinyt monta kertaa. En osaa sanoa. Tässä on vain jotain.

Mikä tässä on parasta?

– Varsinkin tämän rottapyörän kohdalla, kun tämä on ulkonäöllisesti – tänäänkin moni on käynyt epäilemässä liikkuuko tämä ylipäänsä mihinkään – vaikka tämä on tämän näköinen. Niin kunhan lähden tien päälle ja uskallan ajaa enemmän kuin kymmenen kilometriä, niin tämä on sellainen "silmittelypyörä", pääsen ihan omaan maailmaani. Ja täytyy myöntää, että tietysti tämä kerää katseita kylillä. Siinäkin mielessä silmittelypyörä.

Vaikka ulospäin ei heti uskoisi, pyörä on täysin käyttökuntoinen.

Romu tulee romuilijan luo

– Tässä pyörässähän ei ole vilkkuja lainkaa, vaan vilkkua näytetään käsillä. Aloin puhumaan, että vanhoissa englantilaissa autoissahan on sellaisia vipumaisia vilkkuja. Tiedän, että niitä ei ihan joka paikassa ole, mutta jos sellaiset löytyisi, niin nehän olisi hieno virittää tähän.

– Tähän tuli raahelainen pariskunta ja hetken keskusteltuaan mies sanoi, että hänellä kyllä olisi täysin toimivat sellaiset ja hän voisi vaikka myydä ne. Kysyin, oikeastiko? Hetki keskusteltiin, kaupat käteltiin ja nyt minulle on tulossa ne vilkut. Se oli päivän paras.

– Ystävätär naureskeli, että kaikki romut, ne vain tulee sinulle. Ja nyt minulla on kohde, mihin voin niitä laittaa.

Satulat näyttävät askeettisilta, mutta ovat testatessa, olivat yllättävän mukavat istua.

Mitä odotat kaikkein eniten tämän pyörän suhteen?

– Ei mitään sen suurempia. Tämä on rekisterissä, nyt toki seisonnassa, mutta kunhan kelit kuivuvat, niin sitten laitetaan pyörä liikennevakuutuksiin ja lähden kylille ajelemaan pieniä pätkiä. Ensi talvena on tarkoitus ottaa moottori kokonaan pois ja käydä täydellisesti läpi. Sitten uskaltaa lähteä pidemmille matkoille.

Joko tällä on nimi?

– Hän on vain Lättäpää, totesi Sari Poromaa.

Tänä kesänä Porola tekee tällä pyörällä vain pieniä pyörähdyksiä kylillä, mutta ensi vuonna tähtäimessä on pidemmät reissut.